sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Hilary Mantel: Susipalatsi

Kaipasin luettavaksi jotakin kunnollista pitkää romaania. Pidän historiallisista aiheista, joten valitsin Hilary Mantelin Booker-palkitun Susipalatsin.

Odotukseni eivät aivan toteutuneet. Itsepähän halusin jotakin historiallista, mutta Henrik VIII ja hänen vaimonsa on vähän liiankin tuttu aihe. Näkökulma Susipalatsissa on kyllä harvinaisempi eli Thomas Cromwellin. Henrik VIII:n ero ensimmäisestä vaimostaan ja välirikko roomalaiskatolisen kirkon kanssa käydään läpi kaikkine kiemuroineen hitaasti ja perusteellisesti. Anne Boleynista annetaan varsin epämiellyttävä kuva.

Thomas Cromwell esitetään uskollisena ja rakastavana perheenisänä sekä suoraselkäisenä kuninkaan tukijana. Johtuneekohan kirjan suosio Englannissa osittain tästä uudenlaisesta positiivisesta tulkinnasta. Cromwell nousi alhaisesta syntyperästään huolimatta korkeaan asemaan ja taisteli vaikutusvallasta Thomas Moren kanssa. Susipalatsissa on ratkaiseva kohtaus, jossa Cromwell saa untaan pelästyneen kuninkaan rauhoittumaan. Sen jälkeen hänen lopullinen nousunsa valtaan alkaa.
” – Koska nyt on kriittinen hetki, hän sanoo. – Koska nyt on hetki teidän tulla siksi hallitsijaksi, joka teidän kuuluu olla, valtakuntanne ainoaksi, ylivaltaiseksi valtiaaksi.”
Susipalatsin ajankuva on hieno ja varmaankin tarkka. Historialliset tosiasiat lienevät paikallaan. Kirja ei ole huono, enhän toki olisi lukenut kahdeksaasataa sivua, jos en olisi jossain määrin pitänyt lukemastani. Susipalatsi ei kuitenkaan imaissut mukaansa samalla tavoin kuin odotin. Tuskin luen jatko-osaa Syytettyjen salia.

Hilary Mantel: Susipalatsi
Teos 2011, 800 s.
Suomentanut Kaisa Sivenius
Kansi Iira Oivo
Englanninkielinen alkuteos Wolf Hall 2009


6 kommenttia:

  1. Jaksoin tätä puoleenväliin, ja sitten totesin, että 'kiitos minulle riittää'. Minulle tämä oli liian hidastempoinen ja jotenkin raskaslukuinen vaikka aihe ja näkökulma kiinnostivat. Kerrontatyyli oli aika erikoinen. En tainnut tottua 'häneen' edes tuon 400 sivun aikana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kerrontaratkaisu oli, hmm, omaperäinen. Minä ehdin kyllä tottua 'häneen'.

      Poista
  2. Minulle tämä oli paras historiallinen romaani aikoihin, ja ajattelin lukea sen uudestaan ennen seuraavan osan lukemista. Kieli on vähän vaikeaa mutta upeaa. Tarina on jännittävä, vaikka lopputulos on selvä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopputulosta ei tosiaan tarvinnut jännittää. Lueskelin tuossa muiden kirjoituksia ja huomasin, että Susipalatsi jakaa mielipiteitä.

      Poista
  3. Pakko sanoa tämän verran kakkososan puolesta, että mulla oli melko samanoloiset fiilikset tästä Susipalatsista, mutta sitten kumminkin päädyin lukemaan myös Syytettyjen salin ja se tempaisi mukaansa ihan toisella tavalla. Minulle Susipalatsi oli ehkä kolmen tähden kirja, mutta Syytettyjen sali ehdottomasti viiden! Ymmärrän, että ei napannut, mutta mun mielestäni meno parani jatkossa.:)

    VastaaPoista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.