Kirjassa on varsinaisesti kolme henkilöä: Sumire, nuori nainen, joka haluaa kirjailijaksi, Miu (nainen), entinen pianisti ja nykyinen perheyrityksen johtaja, ja kertoja (mies). Kertojan nimeä ei paljasteta, ja Sumire käyttää yhdessä tekstissään hänestä pelkkää kirjainta K. Kertoja kuvaa henkilöiden keskinäisiä suhteita seuraavasti: "Tämä nainen rakasti Sumirea. Minä en kuitenkaan voinut tuntea sukupuolista halua häntä kohtaan. Sumire rakasti tätä naista ja halusi häntä. Minä rakastin Sumirea ja tunsin sukupuolista halua häntä kohtaan. Sumire piti minusta muttei tuntenut mitään halua minua kohtaan."
Sumirea ja kertojaa yhdistää rakkaus kirjoihin ja lukemiseen. " Kirjojen ahmiminen oli meille yhtä luontaista kuin hengittäminen." Sputnik-rakastettuni on täynnä viittauksia kirjallisuuteen ja länsimaiseen klassiseen musiikkiin.
Kirjan nimessä esiintyvä sputnik saa yhden selityksen hyvin nopeasti kirjan alussa. Toinen tulee myöhemmin. Sputnik - matkakumppani. Miun sanoin: "Silloin tajusin sen, että olimme kyllä ihanteellisia matkakumppaneita, mutta loppujen lopuksi vain yksinäisiä metallimöykkyjä erillisillä kiertoradoilla."
Kertoja vertaa Sumirelle kirjan kirjoittamista kiinalaisen kaupungin portin rakentamiseen sotureiden luista. Portti tarvitsee sielun, joka herätettiin pirskottamalla luille koiran verta. Samalla tavalla "Kertomus ei ole tästä maailmasta. Todellinen tarina vaatii eräänlaista maagista kastetta, jotta tämä maailma yhdistyisi tuonpuoleiseen." Kirjan sivulla 184 on lause "Tästä alkaa varsinainen kertomus." ja siitä eteenpäin tarinaan ilmestyy maagisuutta ja outoa viehätystä, niin että ainakin minun oli pakko lukea kirja loppuun siltä istumalta.
Luin kirjan takakannen tekstin vasta luettuani koko kirjan. Siellä mm. sanotaan, että Sputnik-rakastettuni on salapoliisikertomus ja filosofinen arvoitus. Salapoliisikertomus tämä kirja ei missään tapauksessa ole, vaikka yksi henkilöistä katoaakin. Filosofinen arvoitus kirja on mitä suurimmassa määrin.
Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni
Englanninnoksesta suomentanut Ilkka Malinen
Tammi 2003. 252 s.
Kiitos kun muistutit taas Murakamista. Minä taisin rakastua Kafka rannalla - kirjan myötä. Enköhän tämänkin vielä lue. Kiitos.
VastaaPoistaMinun pitäisi lukea Kafka rannalla - sitä on kehuttu paljon. Sputnik-rakastettuni oli ensimmäinen lukemani Murakamin kirja.
VastaaPoistaOlipa mielenkiintoista kuulla, mistä tämä kirja kertoo - kirjan nimi kun on murakamilaiseen tapaan niin kryptinen!
VastaaPoistaTämä menee minulla "ehkä joskus" -osastoon, sillä Kafka rannalla -tiiliskivikin piti palauttaa lukemattomana kirjastoon kun en vain ehtinyt...
Maria, yritin olla kirjoittamatta kirjan sisällöstä liikaa, vihjailin vain. Sputnik-rakastettuni voisi olla hyvä lähtökohta Murakamiin tutustumiseen. Kirja ei ole mikään tiiliskivi ja se on nopealukuinen, vaikka onkin arvoituksellinen.
VastaaPoistaOnpa jännä, että teosta kuvaillaan salapoliisikertomuksena. Murakami kuuluu mulla osastoon, haluan lukea, mutta en jostain syystä vain lue. :)
VastaaPoistaEhkä luonnehdinnalla 'salapoliisikertomus' on tarkoitus lisätä kirjan myyntiä. Minullakin Murakami oli pitkään pitää lukea joskus -listalla, ennenkuin lopulta päätin lukea tämän.
VastaaPoistaHei Margit, löysin blogiisi Jaanan Täällä toisen tähden alla -blogin kautta ja selailin kirjailijaluetteloasi. Itse juuri luin Murakamin Norwegian Woodin, ensimmäinen ja ainoa Murakamin teos, mitä olen lukenut. Olihan se ihan ok, mutta ei minusta fania tullut. Ehkä joskus kokeilen tätä Sputnikia.
VastaaPoistaKiva saada kommentteja uusilta lukijoilta, kiitos! Täällä toisen tähden alla on suosikkiblogejani.
VastaaPoistaSputnik- rakastettuni jätti sellaisen olon, että pitäisi lukea jotain muutakin Murakamilta, jotta voisi muodostaa kuvan hänestä kirjailijana.