Michael Child: A Year in South Karelia

Michael Child on kanadalainen, joka on perheineen asunut Suomessa kymmenkunta vuotta. Nykyisin he asuvat Etelä-Karjalassa, Imatralla. Childin vaimo on myös kanadalainen, mutta vaimon suku on Suomesta. Kirjan koko nimi on A Year in South Karelia. Finnish culture through the eyes of a newcomer. Se on koottu blogikirjoituksista noin vuoden ajalta. Ensimmäinen merkintä on päivätty 27. maaliskuuta 2009 ja viimeinen 21. huhtikuuta 2010. Kirja on ilmeisesti omakustanne, ainakaan en löytänyt siitä merkintää kustantajasta.

Child kirjoittaa elämästään Suomessa pitkälti perheensä kautta. Hänellä on kaksi lasta, joista nuorempi aloitti koulunkäynnin kirjoitusvuonna. Child kertoo suomalaisesta koulujärjestelmästä, terveydenhoidosta, vanhempainlomasta, tavoista viettää juhlapyhiä ym., mutta ei mitenkään virallisesti, vaan omasta näkökulmastaan. Suomalaisten lukijoiden lisäksi hän on tarkoittanut kirjansa kanadalaisille tuttavilleen.

Child ja hänen vaimonsa olivat aloittaneet suomen opiskelun jo Kanadassa. Luvussa Funny Finnish hän kertoo kielen opiskelun kommelluksista ja vivahteiden ymmärtämisen vaikeudesta. Yksinkertainen esimerkki: Erotessa voidaan sanoa "Palataan!". Ensimmäisen kerran tuon kuultuaan hän palasi keskustelukumppanin luo.

Kirjassa on joitakin arkielämän huomioita, joita suomalainen ei todellakaan tule ajatelleeksi. Child ihmettelee suomalaisten tapaa ostaa valtavat määrät ruokaa ennen juhlapyhiä, vaikka kaupat olisivat suljettuina vain päivän. Käyttäydytään ikäänkuin kaupat eivät aukeaisi enää koskaan. Tuo tuli mieleeni, kun eilen illalla eli pyhäinpäivän aattona kuljin lähikauppamme ohi ja näin valtavat jonot ja täyteen lastatut ostoskärryt. Childin mielestä Suomi on kävelijäystävällinen maa. Kanadalaisena hän ei tänne tultuaan ymmärtänyt, miksi maanteidenkin viereen rakennetaan kävelyteitä - kuka niitä käyttäisi? Nykyisin hän käyttää niitä itse. Ja vieraassa kulttuurissa voi tulla vaikeuksia yllättävissä paikoissa, kuten joidenkin julkisten tilojen WC:ssä. Miten oven saa lukituksi? (Vastaus: kääntämällä kahvan yläasentoon.)

Kaiken kaikkiaan Child on valtavan tyytyväinen elämäänsä Etelä-Karjalassa. Ihmiset ovat hänestä ihania.

I dedicate this to the people of Finland, who over this past decade have been hospitality itself. In that time I've been watching them more closely than they may have realised. And here's the thing. They are absolutely wonderful -  even in the oddest circumstances.

Luonto tarjoaa suuria elämyksiä, ja jos osaa katsoa oikein, myös pieniä.

At just this time of the year, the sun behind me was setting at just the right place so as to shine directly on the tops of these stately pines. The result of the burning orange sun shining on the dark green needles of the pines was one of the most beautiful natural phenomena that I have ever seen.

Oikeastaan ainoa huomaamani negatiivinen kommentti kirjassa oli, että suomalaiset eivät osaa jonottaa!

Kirja kärsii siitä, että valokuvat ovat mustavalkoisia ja laadultaan heikkoja. Kanteen on lisäksi valittu kammottavan näköinen kuva. Tätä kirjaa on mukava lukea, jos lukijalla on siteitä Etelä-Karjalaan. Muille lukijoille jotkut osat kirjasta saattavat olla hieman tylsiä.

Michael Child: A Year in South Karelia

2011, 206 s.

ISBN 978-1-4478-3561-5