The House of Special Purpose on historiallinen viihderomaani. Sen alaotsikkona on A Novel of the Romanovs. Kirja on suomennettu nimellä Tarkoin vartioitu talo.
Köyhän maanviljelijän poika Georgy tekee vahingossa sankarillisen teon ja pelastaa tsaarin serkun murhayritykseltä. Sen seurauksena hänestä tehdään tsarevitš Aleksein henkivartija. Georgy muuttaa takapajuisesta pikkukylästä Pietariin ja hovin loisteliaisiin palatseihin. Siellä hän tutustuu tsaari Nikolai II:een, keisarinna Aleksandraan, heidän neljään tyttäreensä ja tietysti Alekseihin, josta tulee hänen ystävänsä siinä määrin kuin tsarevitš voi ystävystyä tavallisen musikan pojan kanssa. Ja ensimmäisenä iltanaan Pietarissa Georgy rakastuu tavalla, joka ratkaisee hänen kohtalonsa.
Kirja on rakennettu mielenkiintoisesti. Vuotta 1918 lähestytään kahdesta suunnasta. Toisaalta nuoren Georgyn tulevaisuutena, toisaalta hänen muisteluissaan vanhana miehenä Lontoossa. Sen sijaan kirjan tekstissä ei ole sitä mestarillisuutta, jota esimerkiksi suomalainen kustantaja mainostaa. Kirjoitustyyli on ennemminkin tavanomainen ja joskus jopa kliseinen.
”There is anger, yes. But there is also love. And respect. Here in this room, too. Whatever happens, my darling, I will be there with you. I will protect you. No harm will ever come to you, not while I’m around.”
Viimeisistä Romanoveista voi tietysti kirjoittaa romanttisesta näkökulmasta. Heidän, tai ainakin tsaarin kohtalo on kuitenkin toistunut historiassa lukuisia kertoja. Ranskan vallankumoukseen viittaa kirjassakin Georgyn pariisilainen ystävä Leo. Eikä meidän edes tarvitse mennä historiaan nähdäksemme, miten yksinvaltiaille usein käy.
Läpi kirjan Georgy joutuu paikalle juuri, kun tapahtuu jotakin. Alussa tietysti, sekä kirjan lopussa, mutta lisäksi esimerkiksi Rasputiniin liittyvissä tapahtumissa. Lontoossa hän tapaa itsensä Churchillin. Lisäksi minun oli mahdotonta uskoa, että Aleksein turvallisuudesta huolehtivalle henkilölle ei olisi heti kerrottu hänen sairaudestaan. Sehän oli oleellinen asia tietää.
Kirjassa kävellään Nevan rannalla kahteen otteeseen Pietarin valkeiden öiden aikaan. Valoisuus selitetään seuraavasti: ”It has to do with the fact that the city is situated so far to the north. Monsieur Gilliard explained it to us recently. The sun doesn’t descend below the horizon at this time of the year for a few days, so the sky doesn’t get dark.” Pietarissa?!
Tämä kirja oli liian pitkä, epäuskottava ja minun makuuni aivan liian romanttinen.
Pikaisella etsinnällä löysin suomenkielisestä kirjasta toinen toistaan positiivisempia arvioita seuraavista blogeista: Lukuisa, Lumiomena, Kirjojen parissa, Nenä kirjassa, Järjellä ja tunteella.
John Boyne: The House of Special Purpose
Transworld Publishers, A Black Swan Book 2010. 494 s.
Transworld Publishers, A Black Swan Book 2010. 494 s.
Minua on kiinnostanut tämä kirja. Toisaalta en tykkää "ylensyöneistä" kirjoista. Kovin heppoinen romantiikka ei myöskään saa pisteitä minulta. No, katsotaan :)
VastaaPoistaJos luet muiden arvioita, huomaat, että kirjasta on yleensä pidetty. Minä menin tässä vastavirtaan. Kannattaa lukea itse. Kirjan täytyy olla suomeksi nopealukuinen, koska luin sen nopeasti englanniksikin.
PoistaMinä pidin tästä kirjasta siksi, että se on ensimmäinen heppoinen viihderomaani, jonka lukemisesta ihan aidosti nautin. Moinen kokemus löi minut ällikällä enkä enää välittänyt kirjan epäuskottavuudesta tai itsestäänselvästä juonesta (kaikki oli arvattavissa jo alkusivuilta lähtien), vaan annoin mennä. Yleensä välttelen tämän lajityypin kirjoja viimeiseen saakka ja ärsyynnyn niistä, mutta joku Boynen tarinankuljetuksessa vaan toimi.
VastaaPoistaKuten huomasit, minua nuo sinunkin mainitsemasi asiat häiritsivät liikaa. Juonesta arvelin, että sen oli tarkoituskin selvitä jo alussa, niin selvä se oli.
Poista