Ruth Rendell: The Vault

Olen lukenut useita Ruth Rendellin komisario Wexford -kirjoja ja pitänyt niistä. Myös Rendellin psykologiset trillerit ovat hyviä, jotkut niistä ovat jopa loistavia. Rendell oli joitakin vuosia sitten Helsingin kirjamessuilla ja kävin silloin kuuntelemassa hänen haastattelunsa.

The Vault on ilmestynyt viime vuonna. Komisario Wexford on ollut muutaman kuukauden eläkkeellä. Hän asuu edelleen Kingsmarkhamissa vaimonsa Doran kanssa, mutta he saavat käyttää kakkosasuntonaan tyttärensä Sheilan Lontoon talon vanhaa tallia, joka on muutettu asunnoksi. Wexford kaipaa työtään, vaikka nyt hänellä onkin tarpeeksi aikaa lukea. Kun häntä pyydetään ”neuvonantajaksi” hankalan tapauksen tutkintaan, hän suostuu heti.

Lontoolaisen talon vanhasta hiilikellarista on löytynyt neljä ruumista. Talo on nimeltään Orcadia Cottage, mutta se ei ole todellakaan mikään mökki. Yksi talon entisistä omistajista on perhe Silverman.

"The first autumn they spent at Orcadia Cottage the leaves on the Virginia creeper, which covered the entire front and much of the back of the house, turned from green to copper and copper to red and then started to fall off. Clay Silverman watched them settle on the front garden and the paving stones in the back. He was appalled by the red sticky sodden mass of leaves on which he and Devora slipped and slid and Devora sprained her ankle."

Lainauksessa kuvatulla kasvilla on oma osansa kirjan juonessa.

Löydetyistä ruumiista kolme on yli kymmenen vuoden takaa, yksi on tuoreempi. Niin vanhojen murhien selvittäminen on vaikeaa. Vihjeitä on vähän, mutta tietysti Wexford saa syylliset selville. Hieman epäuskottaviakin löytöjä ja tapaamisia jutun selvittämiseen tarvitaan. Lontoo ei ole Kingsmarkham, jossa vastaavat olisivat uskottavampia. Samoin oli outoa, että Wexford tuntui tutkivan tapausta välillä lähes yksinään. Hän tunsikin tarvitsevansa keskusteluja entisen työparinsa Mike Burdenin kanssa. Viimeisen murhan taustalla on eräs tämänhetkinen eurooppalainen yhteiskunnallinen ilmiö (en kirjoita tähän mikä, koska se paljastaisi osan kirjan juonta).

Alkupuolella The Vault tuntui ensin vähän junnaavan paikallaan, mutta sitten Wexfordin toisen tyttären yksityiselämään liittyvät tapahtumat piristivät kirjaa, niin vakavia kuin olivatkin. Pienistä moitteistani huolimatta The Vault on hyvin suositeltavaa luettavaa Rendellin kirjojen ystäville.

Tähän kirjoitukseen liittämäni kuvan otin edellisen postaukseni kirjakaupan kahvilassa.

Ruth Rendell: The Vault

Arrow Books 2012. 360 s.