Juan José Millás: El orden alfabético

El orden alfabético (aakkosjärjestys) on jo neljäs Juan José Millásin kirja, josta kirjoitan blogiini. Lisäksi olen lukenut vielä yhden ennen kuin aloitin blogin. Millásin aiheena on toinen maailma, tai tapa katsoa todellisuutta eri näkökulmasta. Tästä lähtökohdasta hän kirjoittaa keskenään erilaisia mielikuvituksellisia romaaneja.

Tässä kirjassa 13-vuotias Julio vaeltaa sairastuttuaan kahden todellisuuden välillä, tai oikeastaan hän voi olla niissä molemmissa yhtä aikaa. Voimme tietysti ajatella, että tuntemamme todellisuuden toinen puoli on hänen mielikuvituksensa tuotetta, mutta mistä voidaan varmasti tietää, kumpi on todellisempi?

Toisessa todellisuudessa on fantasia-aineksia. Kirjat lentävät pois kuin linnut. Seuraavaksi alkaa hävitä sanoja puheesta, ensimmäisenä ’pöytä’. Pian ihmiset eivät enää käytä pöytiä, eivätkä muita tavaroita, joille heillä ei enää ole nimiä. Lopulta katoaa kirjain R ja puhe muuttuu vaikeaksi. Ihmiset alkavat käyttäytyä osin eläimellisesti.

Kirjan toisessa osassa Julio on yksinäinen aikuinen. Hän on toimittaja ja töissä lehdessä. Aikuinen Julio ei tiedä, valitsiko hän lapsena todellisuuden oikean puolen. Ehkä hänellä on toisella puolella toinen elämä, vaimo ja poika. Tämä puoli, jossa hän elää, on alkanut hävittää kulttuuriaan, mistä todisteena ovat esimerkiksi television tosi-tv -ohjelmat. Julion isä, jonka toinen todellisuus oli valtavassa tietosanakirjassa, on huonossa kunnossa sairaalassa aivoinfarktin vuoksi. Isältä alkavat kadota sanat.

Kirjan loppu on hieno, kun Julio suree isäänsä sylissään yksi tämän tietosanakirjan osa ja ajattelee, että todellisuus on luotava uudestaan.

Yritän lopuksi kääntää pienen pätkän.

”Jamás se me habría ocurrido imaginar que la pérdida de una sola letra pudiera alterar el medio ambiente de ese modo. Fue entonces cuando pensé en la lengua como en un ecosistema en el que hasta el sonido más humilde cumplía una función esencial. Deduje que curiosamente en ese biotopo eran menos importantes los animales grandes (las palabras) que los pequeños (las letras).” 

(En olisi koskaan tullut kuvitelleeksi, että yhden ainoan kirjaimen menettäminen voisi muuttaa ympäristöä sillä tavalla. Juuri silloin ajattelin kieltä ekosysteeminä, jossa kaikkein vaatimattominkin ääni täytti olennaisen tärkeän tehtävän. Päättelin, että kummallista kyllä siinä biotoopissa suuret eläimet (sanat) olivat vähemmän tärkeitä kuin pienet (kirjaimet).)

Juan José Millás: El orden alfabético

Booket 2012, 211 s.

Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1998