Patrick Modiano oli luonnollinen valinta
kuukauden nobelistiksi, koska en ollut lukenut hänen kirjojaan ja nyt niitä on
saatavilla uusintapainosten vuoksi. Olen tarkoituksella vältellyt arvioita
hänen kirjoistaan voidakseni muodostaa oman mielipiteeni ilman vaikutteita. Jonkinlainen
etukäteiskäsitys on
kuitenkin päässyt syntymään.
Villa
Triste osoittautui
rakkauskertomukseksi. Minäkertoja kiertelee
kaupungissa, jossa rakastui kaksitoista vuotta sitten hyvin nuorena. Nyt on
talvi ja rantakaupunki on hiljainen. Silloin oli kesä ja kaupunki oli täynnä
juhlivia lomailijoita.
Nuori
kertoja oli paossa komennusta Algerian sotaan. Sitä emme saa tietää, mitä hän
nyt pakenee. Vaikutelmaksi kuitenkin jää, että hän on aina halunnut olla ei ehkä
suorastaan ulkopuolinen, mutta poissa vaikeuksista.
”En olisi halunnut koskaan pois tästä huvilasta. En koskaan lähteä tästä huoneesta. Maata vain sohvalla tai lattialla niin kuin me yhä useammin teimme. Olin hämmästynyt huomatessani Yvonnessa sellaisen taipumuksen välinpitämättömyyteen. Minä taas tunsin kammoa liikettä kohtaan, pelkoa kaikkea sitä kohtaan mikä liikkuu, tapahtuu ja muuttuu, se oli halua lopettaa kulkeminen lentohiekassa ja asettua johonkin paikkaan.”
Villa Triste
on hyvin nopealukuinen pieni kirja, joka on monessa kohdassa tunnelmaltaan haikea.
Minusta tuntuu, että pitää lukea joku toinenkin Modianon teos, jotta voin
muodostaa hänestä käsityksen kirjailijana. Tällä teoksella hän ei noussut
suurimpien nobelistisuosikkieni joukkoon.
Modianon
kirjoista on ilmestynyt joitakin blogiarvioita hänen palkitsemisensa jälkeen, mm. seuraavat:
Villa
Triste, Hyönteisdokumentti, Ullan Luetut kirjat
Hämärien
puotien kuja, Ullan Luetut kirjat, Oksan hyllyltä, Jokken kirjanurkka
Kadonnut
kortteli, Ullan Luetut kirjat, Lumiomena
Kehäbulevardit,
Jokken kirjanurkka, Erjan lukupäiväkirja
Patrick Modiano: Villa Triste
Suomentanut Jorma Kapari 1977
WSOY, 189 s.
Päällys Martti Ruokonen
Ranskankielinen alkuteos Villa Triste 1975
Kustantajalta
saatu arvostelukappale
Nyt löysinkin kirjoituksesi, josta mainitsit blogini kommenteissa. Ainakin tuo aikaisemman elämän muisteleminen on samaa Villa Tristessä kuin Kehäbulevardeissa, kaupungissa kiertely, minäkertojuus.
VastaaPoistaLuettuani nyt muiden arvioita Modianon kirjoista tiedän, että samoja elementtejä esiintyy niissä kaikissa.
PoistaModiano polttelee täälläkin, mutta en ole vielä tehnyt mitään asian eteen. Luin nyt bloggauksesi vähän huolimattomasti säästelläkseni neitseellistä Modianon vastaanottoa.
VastaaPoistaLyhyessä kirjoituksessani ei toivottavasti ole mitään, mikä pilaisi ensimmäisen Modianon lukemisen.
PoistaTässä on monia Modianolle tyypillisiä karikatyyreja, kukaan paitsi Yvonnen setä ei tee rehellistä työtä, eli kaikki ovat joko tyhjäntoimittajia tai rikollisia, päähenkilökään ei ole mitenkään rehellinen. Tässä Meinthe on kaikkein kiinnostavin henkilö ...
VastaaPoistaAika 'leijailevaa' porukkaa tosiaan. Kuten kirjoituksessani jo sanon, pitäisi lukea toinenkin Modiano.
PoistaJoku näistä modianoista pitänee pian lukea. Melko neutraalikin arviosi rohkaisee tarttumaan tähän kirjaan. Lyhytkin kirja vaikuttaa olevan.
VastaaPoistaLyhyt ja helppolukuinen, kyllä. Arviosta tuli noin neutraali, kun en oikein tiennyt, mitä sanoisin.
Poista