Einsteinin rikos Kaupunginteatterissa

Einsteinin rikos on ranskalaisen Éric-Emmanuel Schmittin yksinäytöksinen näytelmä, jota esitetään Helsingin Kaupunginteatterissa. Kävin katsomassa Einsteinin rikoksen viikonloppuna, ja sekä minä että seuralaiseni pidimme siitä.

Näytelmässä on vain kolme henkilöä. Einstein (Santeri Kinnunen) ja rantapummi Johnson (Pekka Huotari) ovat lavalla melkein koko ajan. FBI-agentti (Joachim Wigelius) käy välillä ahdistelemassa Johnsonia, jolta haluaa raportteja tämän keskusteluista Einsteinin kanssa. FBI haluaa todistaa, että Einstein on amerikkalaisvastainen.

Einsteinin rikos kysyy, oliko Einstein syyllinen Hiroshiman atomipommiin. Yleisemmin kysytään, kuinka pitkälle ihminen on vastuussa tekojensa seurauksista. Einsteinin syyllisyyteen on minusta selkeä vastaus: ei ollut. Jos hän ei olisi kehittänyt tunnettuja fysiikan teorioitaan, niin joku muu olisi. Yleinen kysymys vastuullisuudesta on tietysti vaikeampi.

Muitakin teemoja näytelmässä on. Erityisen ajankohtainen sattuu olemaan Einsteinin ja agentin keskustelu ihmisten arvosta: ovatko jonkun maan kansalaiset arvokkaampia kuin jonkun toisen, ovatko valkoiset arvokkaampia kuin muut?

Esityksessä oli yksi asia, joka häiritsi minua. Näin ennen joulua Kaupunginteatterissa Vanja-enon, jossa Pekka Huotarilla oli pieni rooli. Hänen hahmonsa oli molemmissa näytelmissä samanlainen puhetyyliä ja ulkomuotoa myöten. Sen sijaan Santeri Kinnunen ei muistuttanut Vanja-enoa (isoja rooleja hänellä). Hän jopa näytti aivan Einsteinilta.

Hyvä näytelmä siis. Eikä ole raskas teemoistaan huolimatta. Voin suositella.