Komisario Koskinen ja Aurelio Zen

Seppo Jokinen: Hiirileikki

Olen lukenut viisi ensimmäistä Seppo Jokisen komisario Koskinen -dekkaria järjestyksessä ja kirjoittanutkin niistä. Hiirileikki on sarjan kymmenes kirja, joten nyt jäi neljä kirjaa väliin. Eipä tuo haitannut, koska Koskisen yksityiselämä ei ole kovin suuressa osassa ja sen, mitä siitä kerrotaan ymmärtää ilman taustatietojakin.

Hiirileikin alku on hätkähdyttävä. Siinä puututaan suomalaisten perimmäisimpään turvallisuudentunteeseen, koska murha tehdään saunassa. Koskinen osaa yhdistää ensimmäisen murhan eräisiin myöhempiin rikoksiin lähinnä poliisin vaistonsa perusteella, ja pian käy ilmi, että hän on oikeassa muiden poliisien epäilyistä huolimatta.

Hiirileikki ei ole arvoitusdekkari, koska lukija on koko ajan selvillä rikosten tekijästä. Seurataan siis sitä, miten Koskinen työryhmineen saa tekijän kiinni ja mitä rikosten taustalla on. Yksinäisyys ja rakkauden kaipuu ovat kirjan teemoja.

Hiirileikki oli ok välipalakirja, vaikka pidänkin enemmän rikosromaaneista, joissa tekijää saa arvailla.

Michael Dibdin: Verisade

Michael Dibdinin Aurelio Zen -dekkareita olen myös lukenut muutaman aiemmin. Verisateessa venetsialainen Zen on saanut siirron Sisilian Cataniaan. Hänen ottotyttärensä Carla Arduini on sattumalta samaan aikaan myös Cataniassa. Tietokonespesialisti Carla asentaa uutta järjestelmää Direzione Investigativa AntiMafialle eli mafiaa vastaan taisteleville poliisin erikoisjoukoille.

Suljetusta tavarajunan vaunusta löytyy löyhkäävä ruumis. Kuollut on yhden mafiaperheen poika, tai sitten joku muu. Aurelio Zen ei varsinaisesti tutki juttua, mutta se on koko ajan taustalla. Verisateessa ei ole mafiaromantiikkaa. Siinä on mätäneviä tai pakastettuja ruumiita, konetuliaseita ja pommeja.

Zenin toimintaympäristö on aivan erilainen kuin Koskisen arkinen Suomi. Mafiaperheet taistelevat vallasta, kehenkään ei voi luottaa, ei edes poliisiin. Zen lukee amerikkalaisia dekkareita, koska niissä on ”rauhoittavaa vierasmaalaista pahuutta”. Suomalaiselle Verisateessa on vierasmaalaista pahuutta, mutta tuskin rauhoittavaa.

Kirjan lukemisesta tuli välillä pelottavaa. Zen joutuu lentämään Roomaan. Kone on Airbus A320, joka joutuu matkalla pahoihin turbulensseihin ja yksi moottoreista sammuu. Tilanne on niin vakava, että stuertti alkaa luettaa matkustajilla Ave Mariaa. Luin kirjaa lentomatkalla koneessa Airbus A319. Melkein lopetin lukemisen, mutta sitten jatkoin, koska ajattelin että tämä on vain kirja, tämä on vain kirja...

Seppo Jokinen: Hiirileikki

Karisto 2006, 282 s.

Michael Dibdin: Verisade

Gummerus 2005, Loisto-pokkari, 2. painos, 275 s. (ensimmäinen painos 2004)

Suomentanut Seppo Loponen

Englanninkielinen alkuteos The Concrete Blonde 1994