Karen Blixen: Eurooppalaisena Afrikassa

”Minulla oli Afrikassa maatila Ngong-vuoren juurella. Itse päiväntasaaja kulki ylänkömaan kohdalla, viisikolmatta mailia pohjoisempana. Mutta maatilani oli kaksituhatta metriä merenpinnan yläpuolella. Keskellä päivää saattoi hyvinkin tuntua siltä kuin olisi päästy korkealle ja auringon likelle, mutta iltapuolet ja illat olivat kirkkaita ja viileitä ja yöt kylmiä.”

Eurooppalaisena Afrikassa ei ole romaani, vaan Karen Blixen kertoo siinä kokemuksistaan, kun hänellä oli kahvitila nykyisessä Keniassa 1910-luvulta vuoteen 1931. Oikeastaan Blixen kuvailee enemmän Afrikan luontoa ja asukkaita kuin omaa elämäänsä. Elokuvan Minun Afrikkani nähneiden on turha etsiä tästä elokuvan käsikirjoitusta, vaikka Denys Finch Hutton käykin välillä lennättämässä Blixeniä pienkoneellaan.

Blixenin kuvaileva teksti on kaunista ja rauhallista. Televisiosta luontodokumentteja katselleen nykylukijan on helppo kuvitella mielessään laajat kuumuutta väreilevät tasangot tai eläinlaumat, kuten vaaleanpunaisina hehkuvat flamingot.

Blixenin tila oli kikujujen alueella, joten hänen työväkensä kuului enimmäkseen kyseiseen heimoon. Hän oli tekemisissä myös masaiden ja somalien kanssa. Oman kertomansa mukaan hän tuli erinomaisesti toimeen ”alkuasukkaiden” kanssa. Kun Blixen kirjoittaa afrikkalaisten luonteesta ja tavoista, hän tekee kovasti yleistyksiä, mutta niinhän me teemme helposti nykyisinkin.

Vanhoihin kirjoihin on joskus vaikea suhtautua. Blixenin näkemys Afrikasta ja afrikkalaisista lienee ollut omana aikanaan humaani, mutta asetelma vaivaa kuitenkin: Blixen on valkoinen eurooppalainen, joka on tullut vieraalle alueelle. Ajattelin taas lukiessani, että miten ihmeessä eurooppalaiset ovat voineet noin vain mennä muihin maanosiin ja viedä sinne omia tapojaan ja uskomuksiaan, kuten kristinuskoa, kuvitellen edustavansa edistystä ja sivistystä. Ja vain satakunta vuotta sitten.

Vaikka Karen Blixen ponnisteli ahkerasti, niin hän ei menestynyt. Tila oli liian korkealla merenpinnasta, jotta se olisi soveltunut kahvinviljelyyn. Nuoret kahvipensaat paleltuivat, kasvitaudit iskivät ja jopa heinäsirkat vaivasivat. Lopulta Blixenin oli pakko myydä tilansa ja lähteä Afrikasta. Junalla pois matkustaessaan hän katseli rakastamiaan vuoria.

”Täältä saatoin nähdä lounaassa Ngongin vuorijonon. Sen ylevä aaltoviiva kohosi ympäröivän laakean maan yläpuolelle tummemman sinisenä kuin taivas. Mutta se oli jo niin kaukana, että pitkän selänteen kaikki neljä huippua näyttivät vähäpätöisiltä – tuskinpa niitä voi erottaa. Toisin oli laita, kun katseli maatilalta, ikään kuin edessä olisi toinen vuori. Sen ääripiirteet tasoittuivat ja vähitellen katosivat sitä mukaa kuin välimatka piteni.”

Karen Blixen: Eurooppalaisena Afrikassa

Suomentanut Werner Anttila

Karisto 2009, 11. painos, 485 s. (1. suomenkielinen painos 1938)

Tanskankielinen alkuteos Den afrikanske farm 1937