En
ole koskaan lukenut islantilaisia saagoja. Ne olisivat olleet hyvä tausta tälle
kirjalle, varsinkin Grettir Väkevän saaga. Se on luettavissa suomeksikin Antti
Tuurin käännöksenä vuodelta 2003. Grettirin saaga mainitaan heti Revontulten alussa ja siihen on silloin
tällöin viittauksia.
”Nyt täytyy ammentaa… Tämä kaikki oli alkanut muistuttaa Grettir Väkevän, Ásmudurin pojan saagaa. Hänkin joutui merihätään Norjan rannikolla ja silloinkin piti ammentaa laivaa tyhjäksi, - - ”
Kertojana
on Svartur, joka ihailee yli kaiken isoveljeään Ljóturia. Svarturilla on
lapsena joku tauti, jonka vuoksi hän ei pysty kävelemään, vaan kulkee
nelinkontin. Kun vanhemmat kuolevat julmalla tavalla ja veli Ljóturista tulee
lainsuojaton, Svartur joutuu vammaisena huutolaiseksi. Hän paranee myöhemmin ja
hänen tavoitteenaan on vain nähdä veljensä uudelleen ja kostaa perheen
onnettomuudet aiheuttaneille esivallan edustajille.
Kirjan
mielenkiintoisin hahmo on kirkkoherra Glúmur, joka on ”äkäinen ja
kiivasluontoinen”, mutta ”sisimmässään vilpitön ja luotettava”. Pappi pelastaa
Svarturin ottamalla hänet huutolaiskäräjiltä ilmaiseksi, pakottaa hänet kävelemään
ja tekee hänestä luotettunsa. Suojeleepa vielä minkä verran voi, kun Svarturkin
joutuu vaikeuksiin.
1700-luvun
Islanti kuvataan Revontulissa hyvin
kovaksi maaksi. Isorokko ja muut taudit tappavat. Kylmät talvet ja sateiset
kesät johtavat nälänhätiin. Pienistäkin rikkeistä annetaan julmia rangaistuksia,
raippoja, polttomerkkejä ja muuta vastaavaa. Pahimmat rikolliset (tai
sellaisiksi tuomitut viattomat) lähetetään Kööpenhaminaan pakkotyöhön, jossa he
kuolevat alle vuodessa.
Tätä
versiota saagasta voisi lukea jännityskertomuksena, niin paljon tapahtumia
siinä on, mutta tyyli on jotenkin kuivakka ja vähän latistaa kertomusta. Revontulet herättää kuitenkin
kiinnostuksen islantilaisiin saagoihin.
Revontulet
nosti minut Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa ylimmälle tasolle eli
kaikkien neljän maan kirjallisuuden taituriksi (?). Ainakin ruotsalaisia kirjoja luen haasteeseen vielä lisää.
Einar Kárason: Revontulet
Suomentanut
Tapio Koivukari
Like 2000, 250 s.
Islanninkielinen alkuteos Norðjurljós 1998
Vaikuttaa kiinnostavalle kirjalle. Minä jätin haasteen kesken. En jaksanut lukea yhtään islantilaista kirjaa. Ruotsalaisia olen lukenyt senkin edestä. Luin viime vuonna erinomaisen islantilaisen kirjan Omaa tietä. Jos on pitänyt Siilin eleganssista, niin pitää tuostakin. On vain niin mielenkiintoisia kirjoja, joten pitää valita.
VastaaPoistaRevontulet on kiinnostava, mutta siitä saisi enemmän irti, jos tuntisi Islannin historiaa ja saagoja. Ruotsalaisia kirjoja minäkin tulen lukeneeksi aika paljon, ihan ilman haasteitakin.
PoistaVaikuttavan tehokkaasti suoritettu haaste (jonka parissa olen itsekin viihtynyt vaikka olenkin painottunut nyt Ruotsiin ja Norjaan...)
VastaaPoistaKiitos! Ruotsi ja Norja ovat hyvä painotus. Minusta Tanskasta oli vaikeinta löytää kiinnostavaa luettavaa.
Poista