The
Birthday Party on kolminäytöksinen näytelmä
Harold Pinterin uran alkupuolelta. Stanley on Megin ja Peteyn täysihoitolan
ainoa asukas. Eräänä päivänä vieraiksi ilmaantuvat Goldberg ja McCann, jotka
Stanley joko tuntee ennestään tai ei. Stanley on ilmeisesti pettänyt tai
kavaltanut jonkun ja Goldberg ja McCann ovat tulleet kostamaan, ehkä.
Lukija (katsoja) ei ole aivan
varma siitä, mistä on kysymys. Näennäisen tavanomaisten tapahtumien alla
väreilee uhkaa. Tunnelmassa on jotain kafkamaista, tai Beckettiä. Vietetään
Stanleyn syntymäpäiväjuhlaa, vaikka ei olekaan hänen syntymäpäivänsä.
Valehdellaan ja puhutaan ristiin. Kaksi kertaa Goldberg ja McCann ahdistelevat
Stanleyta pitkällä verbaalisella ilotulituksella. Tosin sana ’ilo’ ei sovi
tähän. Kirjoitan malliksi pätkän jälkimmäisestä kohtauksesta. Tästä voi myös
arvata, mitä Stanleylle tapahtuu, kun Goldberg ja McCann vievät hänet pois.
GOLDBERG. It goes without saying.
Between you and me, Stan, it’s about time you had a new pair of glasses.
MCCANN. You can’t see straight.
GOLDBERG. It’s true. You have
been cockeyed for years.
MCCANN. Now you’re even more
cockeyed.
GOLDBERG. He’s right. You’ve gone
from bad to worse.
MCCANN. Worse than worse.
GOLDBERG. You need a long
convalescence.
MCCANN. A change of air.
GOLDBERG. Somewhere over the
rainbow.
MCCANN. Where angels fear to
tread.
GOLDBERG. Exactly.
Näytelmässä on loistorooli Megin
esittäjälle. Meg ei ymmärrä lainkaan, mitä hänen ympärillään tapahtuu ja luulee
juhlissakin olleen hauskaa. Näytelmän toinen nainen, Lulu, on pienessä roolissa
tuomassa esille Goldbergin luonteen häikäilemättömyyttä.
The
Birthday Party on muistaakseni kolmas lukemani
näytelmä. Aiemmat ovat Nummisuutarit (koulussa) ja Macbeth tämän vuoden
keväällä. Minua hämmästytti, miten yksityiskohtaisia ohjeita Pinter on antanut. Koko
näytelmässä on näyttämökuvana yksi ainoa huone. Pinter kirjoittaa tarkasti,
milloin kukin henkilö on oikealla – vasemmalla, näyttämön etuosassa –
takaosassa, milloin istuu, milloin seisoo. Luulisin, että noin tarkat ohjeet
eivät ole yleensä tapana. Joka tapauksessa haluaisin nähdä tästä tulkinnan
teatterissa. Tekstistä saisi paljon irti.
Jokken kirjanurkassa on
kirjoitettu Pinterin näytelmästä Tea Party.
Harold
Pinter: The Birthday Party, kirjassa Plays One, kustantanut Faber and Faber
1996
Näytelmän
ensiesitys 1958
nähny Ruokahissin tuon Harold Pinterin näytelmistä, tykkäsin, hän vähän absurdi kuten Samuel Beckett-
VastaaPoistaEn ole nähnyt yhtään Pinterin näytelmää. The Birthday Partyn luettuani katsoisin mielelläni sen tai jonkun muun.
PoistaTea Partyssa oli vähän samanlainen asetelma, se oli hyvä, mutta Petos oli loistava.
VastaaPoistaNiin olen ymmärtänyt, että Petos olisi Pinterin parhaita.
PoistaParasta on minusta se, että ilmaisu on niukkaa, kieli helppoa ja itse joutuu pohtimaan ...
PoistaHyvä, että olet oppinut lukemaan näytelmiä...
No, enpä tiedä, olenko oppinut. Olen yrittänyt. Pinter oli aika helppoa luettavaa.
PoistaPahus. Sähelsin kommenttini kanssa ja se katosi. Joka tapauksessa siis Pinter on ihan lemppareitani. Toivottavasti jostain hänen teksistään saataisiin pian teatteriesitys.
VastaaPoistaEn ainakaan muista, että Pinteriä olisi esitetty viime aikoina. Toivottavasti tosiaan joku tarttuisi hänen tekstiinsä. Valinnanvaraa ainakin on.
PoistaOlen tämän ja pari muuta Pinterin näytelmää lukenut, ja muistiin on parhaiten jäänyt juuri tunnelma, taustalla väreilevä uhka.
VastaaPoistaUhkaava tunnelma olisi hieno toteuttaa näyttämöllä.
Poista