Tappaja,
toivoakseni on
Antti Tuomaisen ensimmäinen romaani. Se ei ole puhtaasti arvoitusdekkari,
vaikka sellaistakin piirrettä kirjaan sen lopulla ilmestyy. Enemmänkin Tappaja, toivoakseni on psykologinen
rikosromaani.
Anto on konkurssin tehnyt tuottaja ja
alkoholisti. Hän käy AA:ssa ja salilla ja kirjoittaa
dialogeja eräälle surkeita tv-ohjelmia tuottavalle yhtiölle. Rahapulan painaessa päälle Anton entinen ystävä
Pete soittaa ja pyytää palvelusta. Pete on menestynyt elämässään, jos
menestystä mitataan rahalla, mutta hänen vaimonsa tapettiin metrossa
muutama vuosi aiemmin ja nyt hän hautoo kostoa.
Peten
ehdotusta harkitessaan Anto miettii syvällisiä kysymyksiä. Onko ihmisiä, joiden
tappaminen on oikein? Mikä oikeuttaisi tappamisen? Kuka saa tappaa? En tiedä,
onko kirjailija itseironinen, kun laittaa Anton kontaktin tuotantoyhtiössä
arvostelemaan hänen tuotoksiaan.
” – Susta on tullut vähän pehmeä, Anto, se röyhtäisi. – Sä kirjoitit ennen tiukemmin. Sä olit ilkeämpi. Nyt sä pohdit asioita, pälätät filosofiaa ja psykologiaa ja emmä tiedä mitä.”
Kirjan juonikuvio on varsin ovelasti
rakennettu, vaikka siitä jotain osasin aavistella.
Äkkirakastuminen ja sen seuraukset olisivat minun puolestani saaneet jäädä
pois, vaikka ne tietysti vaikuttivat Anton suhtautumiseen Peten ehdotukseen ja
elämään yleensä. Tappaja, toivoakseni
on lupaava esikoisteos ja Tuomainen on myöhemmillä kirjoillaan lunastanut
herättämiään odotuksia.
Antti
Tuomainen: Tappaja, toivoakseni
Like 2013,
244 s.
Ilmestynyt
ensimmäisen kerran 2006
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.