Kaikki valehtelevat ja muita rikosnovelleja (dekkariviikko)

Logo: Yöpöydän kirjat

Kaikki valehtelevat ja muita rikosnovelleja on kokoelma kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden genreen kuuluvia novelleja. Oma kokemukseni kyseisestä lajityypistä on aika vähäinen ja perustuu lähinnä klassikoihin Raymond Chandler ja Dashiell Hammett.

Kokoelman on toimittanut Juri Nummelin, joka on myös suomentanut suurimman osan novelleista. Kirjoittajat ovat enimmäkseen yhdysvaltalaisia. Muutama britti ja yksi kanadalainen täydentävät. Jos joku novelleista houkuttelee tutustumaan kirjailijaan tarkemmin, niin kirjan takana on lyhyesti kerrottu kunkin tuotannosta. Aika moni novelleista on julkaistu nettilehdissä tai blogeissa.

Novelleja on yhteensä 25 ja ne ovat melko lyhyitä, jotkut vain parin sivun mittaisia. Rikosten yleisin motiivi on kosto. Toinen tavallinen on rahanhimo. Rakkaudella ei näissä kertomuksissa ole suurta roolia. Jotkut novellit ovat melko yhdentekeviä, mutta huonoja oli mielestäni vain yksi. Kaiken kaikkiaan lukeminen oli virkistävän erilaista kuin tavallisesti harrastamieni perinteisten dekkareiden.

Koska novelleja on monta, nostan tässä esille vain neljä parhaiten mieleeni jäänyttä. Ne eivät ole kokoelman tyypillisimpiä ja ehkä juuri siksi erottuivat joukosta.

Ed Gorman: Tauko Kokoelman aloitusnovelli on ainoa, joka on kirjoitustyyliltään samanlainen kuin vanhat kovaksikeitetyt dekkarit. Eli siis tähän tyyliin:

”Kylmä keskiyö. Syvä Keskilänsi. Greyhound täynnä vanhuksia ja karanneita teinejä ja kaiken maailman hylkiöitä. Kenellä tahansa on nykyään varaa Greyhoundin lippuun, sen takia niissä matkustaa niin paljon outoja tyyppejä ja sekopäitä. Olin varmaan ainoa tyyppi koko bussissa, jolla oli joku tarkoitus elämässään. Ja jos tarvitsin muistutusta siitä, että minulla oli tarkoitus, minun piti vain työntää käteni pusakkani taskuun ja koskettaa kolmekasin kylmää sinistä metallia. Minulla totisesti oli tarkoitus elämässäni.”

Bill Crider: Ilta Carlin kanssa Yökerhoista naisuhrinsa valitseva sarjaraiskaaja kohtaa parempansa: homomiehen, joka pahoinpitelee ja raiskaa hänet. Tunnustan, että juonen koukun lisäksi minuun saattoi vaikuttaa primitiivinen koston tuottama mielihyvä.

JA Conrath: Ihmisen paras ystävä Yksityisetsivä palkataan palauttamaan toimeksiantajalta varastettu koira. Kertomus on kirjoitettu perinteistä matkivaan, mutta humoristiseen tyyliin. Huumori on näissä novelleissa harvinaista.

Kevin Wignall: Kuolema Rikosnovelleissa juoni on tietysti oleellisen tärkeä. Aika monessa novellissa arvasi jo alussa, mitä tulee tapahtumaan. Tässä novellissa ei. Siksi peukutan sitä juonesta (Novellihaaste 2).

Kaksi valtion palveluksessa olevaa agenttia on tappokeikalla. Toinen on kokenut, mutta toinen on ensimmäistä kertaa suorittamassa kyseisen tyyppistä tehtävää, eikä hän siihen pystykään. Kun kokeneempi hoiti homman, miehet menevät lounaalle rantahotelliin. Siellä on koululaisryhmä, jonka pojista yksi pelastaa toisen hukkumasta oman henkensä uhalla. Kokeneempi agentti kokee jonkinlaisen herätyksen ja tajuaa, ettei hän olisi itse tehnyt vastaavaa, koska hänellä ei ollut koskaan ollut niitä ominaisuuksia, joita teko olisi vaatinut.

Kaikki valehtelevat ja muita rikosnovelleja

Toim. Juri Nummelin

ntamo 2014, 230 s.