Kuukauden nobelisti Jean-Paul Sartre: Muuri

Muuri on eksistentialistinen novellikokoelma, onhan kirjoittajana Jean-Paul Sartre. Kahdesta novellista en erityisemmin pitänyt, mutta loput kolme olivat vakuuttavia. En tiedä, voinko niidenkään kohdalla käyttää sanaa ’pitää’, mutta ainakin ne aiheuttivat reaktioita, melkeinpä fyysisiä.

Huone ja Lulu olivat ne kaksi vaisumpaa. Huoneessa nainen on päättänyt pitää mielisairaan miehensä kotona, vaikka vanhemmat yrittävät suostutella hänet laittamaan miehen hoitolaitokseen. Mies pysyttelee mustassa huoneessaan ja nainen on huoneen vankina. Välillä hän kuvittelee itsekin tulevansa hulluksi. Isä haluaisi naisen hoitavan miehensä sijasta vuoteenomana olevaa äitiään, mutta huoneen vangiksi hän siinäkin joutuisi.

Lulu on naimisissa impotentin miehen kanssa. Nyt hän on löytänyt miesystävän, joka haluaa viedä hänet pois – ehkä haluaa tai ehkä haluaa vain käyttää Lulun tilannetta seksuaalisesti hyväksi. Ensin Lulu päättää jättää miehensä, mutta ei sitten pystykään. Huoneessa ja Lulussa päähenkilö on nainen. Lieneekö siinä syy siihen, että Sartre ei saa heistä vahvaa otetta.

Erään johtajan lapsuus on pitkä novelli. Se on teollisuussuvun perijän Lucienin kehityskertomus pikkulapsesta siihen, kun hän hyväksyy tulevan asemansa johtajana. Lapsuusvaiheessa teksti on tajunnanvirtaa, mutta jäsentyy myöhemmin. Lucien hakee itseään. Hän kysyy: ”Mikä minä olen?”, ”Minä tahtoisin tietää, miksi olen olemassa?” Hän perehtyy psykoanalyysiin, hän kokeilee homosuhdetta. Hän liittyy rojalisteihin, jotka ovat vahvasti muukalaisvihamielisiä. Lucien vihaa erityisesti juutalaisia.

Novellissa Herostratos mies inhoaa ihmisiä niin, että päätyy äärimmäiseen tekoon.

”Lienette utelias tietämäään, minkälainen sitten on ihminen, joka ei pidä ihmisistä. No niin, minä olen sellainen, ja minä pidän heistä niin vähän, että aion juuri tappaa heitä puoli tusinaa. Kysytte ehkä: miksi vain puoli tusinaa? Siksi, että revolverissani on vain kuusi panosta.”

Mies toteuttaa suunnitelmansa, mutta kaikki ei mene hänen aikomallaan tavalla. Hän ei esimerkiksi uskalla tappaa itseään. Erään johtajan lapsuus ja Herostratos ovat pelottavan ajankohtaisia rasismin ja terroritekojen vuoksi.

Kirjan niminovellia Muuri peukutan näkökulmasta (Novellihaaste 2).

Muurin minäkertoja on mies, joka odottaa kahden toverinsa kanssa aamulla koittavaa teloitusta. Vangit ovat Espanjan sisällissodan anarkisteja, ampujat falangisteja. Yön aikana mies käy läpi sarjan tunteita ja kokee ne fyysisesti. Lukija tuskailee miehen kanssa ja alkaa olla itsekin kauhuissaan. Yön lopputulos on, että elämä on turhaa ja sattumanvaraista. ”Se ei ollut minkään arvoinen, kun se kerran oli lopussa.”

Sartren tuotannosta löysin seuraavat kolme postausta:

Inho, Jokken kirjanurkka

Sanat, Päiväni ovat luetut

Likaiset kädet (näytelmä Tampereen Teatterissa), No se

Jean-Paul Sartre: Muuri

Suomentaneet Maijaliisa Auterinen ja Jorma Kapari

Otava 1966, 223 s.

Ranskankielinen alkuteos Le mur 1939