Tämä
on toinen kirjabloggaajien dekkariviikon kirjoitukseni. Blogista Yöpöydän kirjat löytyy listaus dekkariviikolle osallistuvista blogeista.
Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin
Samuel
Bjørk on minulle uusi norjalainen dekkaristituttavuus. Minä matkustan yksin kuuluu poliisidekkareihin. Murhia tutkivan
erikoisyksikön pomo Holger Munch ja hänen ”löytönsä” Mia Krüger ovat
päähenkilöitä ja muu ryhmä toimii heidän tukenaan. Munch on aika tyypillinen
poliisi dekkariin, yli 50-vuotias ja eronnut, mutta ei sentään
alkoholiongelmainen. Mia Krüger on taitava ratkaisemaan rikoksia omalla
omaperäisellä tavallaan, mutta hänellä on perhehistoriasta johtuvia ongelmia.
Kirjan rikos on tunteita kuohuttava pikkutyttöjen sarjamurha. Mitään julmuuksia
ei onneksi kuvata tarkasti. Henkilöitä on paljon. On uskonnollista fanatismia,
vanhusten hoitolaitos, kaltoin kohdeltuja lapsia. Murhilla on yhteys sitä
tutkiviin poliiseihin (tämä on sanottu jo takakansitekstissä), eivätkä sen
tyyppiset dekkarit ole erityisiä suosikkejani. Muuten Minä matkustan yksin on hyvin sommiteltu ja kohtuullisen jännittävä.
Perushyvä dekkari. Ihmettelen taas kerran, miksi alkuperäistä nimeä ei ole
suomennettu. Se on paljon parempi kuin Minä
matkustan yksin.
Kjell Ola Dahl: Hyiseen veteen
Kjell Ola Dahliakaan en ollut
lukenut aiemmin. Bjørkin dekkarin kanssa samantapaista
on poliisipääpari: nuori nainen ja vanhempi mies. Painopiste on urakeskeisessä ja
yksinäiseltä vaikuttavassa Lena Stigersandissa. Hyytävän kylmänä joulukuun
aamuna satama-altaasta löytyy ruumis ja samaan aikaan narkkari jää metrojunan
alle. Tapaukset liittyvät tietysti toisiinsa. Pidin siitä, että taustalla on pelkkien
henkilösuhteiden sijasta yhteiskunnallisia vaikuttimia eli maailman
fosfaattivarannot, Norjan öljyrahasto ja eettinen sijoittaminen. Hyiseen veteen
ei ole kovin jännittävä, vaikka Lena joutuu pari kertaa tukalaan tilanteeseen.
Kesäisessä helteessä oli vaikea samastua Oslon joulukuisessa kylmyydessä kärvisteleviin ihmisiin, mutta
se ei ole kirjan vika.
Näiden kahden dekkarin jälkeen
norjalainen dekkaristisuosikkini on edelleen Karin Fossum.
Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin
Suomentanut Päivi Kivelä
Otava 2016, 428 s.
Norjankielinen alkuteos Det henger en engel alene i skogen 2013
Kjell
Ola Dahl: Hyiseen veteen
Suomentanut
Päivi Kivelä
Like 2012, 347 s.
Norjankielinen alkuteos Isbaderen 2011
Minustakin kirjan arvoa nostaa, jos siinä on yhteiskunnallisia vaikuttimia. Samuel Bjørkin suomennokset olen lukenut ja tykkäsin, mutta Dahl on lukematta.
VastaaPoistaVaikka luen paljon dekkareita, niin aina näitä lukemattomia tuntuu löytyvän.
PoistaMinullakin on tuo Dahl kokonaan lukematta, mutta kaksi suomennettua Bjørkiä olen lukenut ja niistä pitänyt. Karin Fossumista olen täysin samaa mieltä. Viimeisin suomennos on vuodelta 2014. Miksiköhän Konrad Sejer -sarjan kahta uusinta ei ole saatu vielä suomeksi?
VastaaPoistaAivan. Konrad Sejeristä lukisin mielelläni lisää.
PoistaOlen lukenut yhden Dahlin dekkarin ja postauksessani ollut sitä mieltä, että vaikka pidinkin hänen psykologisesta otteestaan, hän ei ollut aivan Fossumin veroinen. Bjørk on vielä lukematta.
VastaaPoistaVaikuttaa siltä, että Karin Fossum on norjalaisista monen suosikki.
Poista