maanantai 6. elokuuta 2018

Kuukauden nobelisti Elfriede Jelinek: Halu

Itävaltalaiselta Elfriede Jelinekiltä on suomennettu kaksi romaania, Pianonsoittaja ja Halu. Pianonsoittajan olen lukenut, enkä pitänyt siitä lainkaan, joten en halunnut lukea sitä uudestaan. Nobelistisarjaani luin siis Halun. Minulla oli vahva epäilys, että en pitäisi siitäkään.

Halussa on aviopari, tehtaanjohtaja ja kotirouva. Johtaja alistaa vaimoaan panemalla tätä jatkuvasti ja raa’asti. Luin kirjaa yhden luvun päivässä, koska en kestänyt kerralla enempää. En kuitenkaan lainaa tähän panokuvausta, vaan seuraavan:
”Johtaja pitää painollaan naista aloillaan. Iloisesti rasituksesta lepoon vaihtavien työläisten aloillapitämiseen riittää hänen allekirjoituksensa, eikä hänen tarvitse käydä heidän päälleen ruumiinsa painolla. Eikä hänen pistävä piikkinsä nuku koskaan hänen kiveksiensä päällä. Mutta rinnassa nukkuvat ystävät, joiden kanssa hän aikoinaan kävi bordellissa. Naiselle luvataan uusi mekko, samalla kun mies repii päällystakin ja pikkutakin yltään.”
Mies pitää vallassaan vaimoa ja työläisiä. Vaimo alistuu, kun saa korvaukseksi ostaa mitä haluaa, työläiset alistuvat työpaikan menettämisen pelossa. Vaimo hukuttaa itseään halpaan valkoviiniin. On heillä lapsikin, pieni poika, joka harjoittelee isänsä kaltaiseksi tulemista kiusaamalla luokkatovereitaan.

Halussa kaikki on negatiivista, varsinkin seksuaalisuus ja avioliitto, mutta myös kapitalismi, kuluttaminen, politiikka, uskonto (katolinen), vanheneminen (naisen), urheilu (laskettelu), ja niin edelleen. Mies on paperitehtaan johtaja, joten hän on syyllinen metsien tuhoamiseen ja jokien saastumiseen.

Kirjoitustyylikään ei tee kirjan lähestymistä helpoksi. Jotkut virkkeet ovat sellaisia, että en ymmärtänyt niiden yhteyttä ympärillä olevaan tekstiin. Ongelma lienee rajallisessa käsityskyvyssäni.

Edeltä on varmaan käynyt selväksi, että en todellakaan pitänyt tästä kirjasta. Luin sen vain nobelistisarjani vuoksi. Löydänkö Halusta mitään positiivista sanottavaa? Tekstissä on välillä oivaltavia sanaleikkejä, joiden suomentamisen on täytynyt olla vaikeaa. Suomentaja selviää tehtävästä hienosti.

Pianonsoittajasta on kirjoittanut mm. Jokke.

Elfriede Jelinek: Halu
Suomentanut Jukka-Pekka Pajunen
Otava 2008, 228 s.
Saksankielinen alkuteos Lust 1989

***********
Helmet-haasteessa kuittaan Halulla kohdan 31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa.

10 kommenttia:

  1. Kuvauksesi vastaa täydellisesti mielikuvaani Jelinekistä. Luin hänen haastattelujaan Nobelin jälkeen ja selailin Pianonsoittajaa. Päättelin hyvin myrkyttyneeksi ja elämänvastaiseksi. Siitä tuli mieleen pedofilia ja monet muut seksuaalisväritteiset ällötykset. Ja jotkut ilottomat ranskalaiset elokuvat, muitakin kuin Pianonopettaja. Aina pääosassa Isabelle Huppert.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämänvastainen on juuri oikea sana kuvaamaan myös Halua.

      Poista
  2. Jelinek kirjoittaa vahvaa tekstiä:
    https://hannelesbibliotek.blogspot.com/2017/11/elfriede-jelinek-nobelpris-2004.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kirjoittaa, mutta samalla valitettavan vastenmielistä.

      Poista
  3. No huh huh. Taidan jättää sovinnolla lukematta.

    VastaaPoista
  4. Minä aloitin tätä joskus useita vuosia sitten, mutta parikymmentä sivua riitti. En halunnut enkä pystynyt lukemaan enempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä yhtään ihmettele, että keskeytit.

      Poista
  5. Luin Pianonsoittajan lisäksi yhden Jelinekin runoteoksen ruotsiksi käännettynä. Luulen, että en ehkä laita häntä lukulistan kärkeen, Jelinekillä minusta keittää yli, teematkin on oikeita, mutta kaikki menee liian pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkitin juttuuni sinun kirjoituksesi Pianonsoittajasta, koska olen samaa mieltä siitä, mitä sanot kirjasta.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.