Itävaltalaiselta Elfriede
Jelinekiltä on suomennettu kaksi romaania, Pianonsoittaja
ja Halu. Pianonsoittajan olen lukenut, enkä pitänyt siitä lainkaan, joten en
halunnut lukea sitä uudestaan. Nobelistisarjaani luin siis Halun. Minulla oli vahva epäilys, että en pitäisi siitäkään.
Halussa on aviopari, tehtaanjohtaja ja
kotirouva. Johtaja alistaa vaimoaan panemalla tätä jatkuvasti ja raa’asti. Luin
kirjaa yhden luvun päivässä, koska en kestänyt kerralla enempää. En kuitenkaan
lainaa tähän panokuvausta, vaan seuraavan:
”Johtaja pitää painollaan naista aloillaan. Iloisesti rasituksesta lepoon vaihtavien työläisten aloillapitämiseen riittää hänen allekirjoituksensa, eikä hänen tarvitse käydä heidän päälleen ruumiinsa painolla. Eikä hänen pistävä piikkinsä nuku koskaan hänen kiveksiensä päällä. Mutta rinnassa nukkuvat ystävät, joiden kanssa hän aikoinaan kävi bordellissa. Naiselle luvataan uusi mekko, samalla kun mies repii päällystakin ja pikkutakin yltään.”
Mies pitää vallassaan vaimoa ja
työläisiä. Vaimo alistuu, kun saa korvaukseksi ostaa mitä haluaa, työläiset
alistuvat työpaikan menettämisen pelossa. Vaimo hukuttaa itseään halpaan
valkoviiniin. On heillä lapsikin, pieni poika, joka harjoittelee isänsä
kaltaiseksi tulemista kiusaamalla luokkatovereitaan.
Halussa kaikki on negatiivista, varsinkin
seksuaalisuus ja avioliitto, mutta myös kapitalismi, kuluttaminen, politiikka,
uskonto (katolinen), vanheneminen (naisen), urheilu (laskettelu), ja niin
edelleen. Mies on paperitehtaan johtaja, joten hän on syyllinen metsien
tuhoamiseen ja jokien saastumiseen.
Kirjoitustyylikään ei tee kirjan
lähestymistä helpoksi. Jotkut virkkeet ovat sellaisia, että en ymmärtänyt
niiden yhteyttä ympärillä olevaan tekstiin. Ongelma lienee rajallisessa
käsityskyvyssäni.
Edeltä on varmaan käynyt
selväksi, että en todellakaan pitänyt tästä kirjasta. Luin sen vain nobelistisarjani
vuoksi. Löydänkö Halusta mitään
positiivista sanottavaa? Tekstissä on välillä oivaltavia sanaleikkejä, joiden
suomentamisen on täytynyt olla vaikeaa. Suomentaja selviää tehtävästä hienosti.
Pianonsoittajasta on kirjoittanut mm. Jokke.
Elfriede
Jelinek: Halu
Suomentanut
Jukka-Pekka Pajunen
Otava 2008, 228
s.
Saksankielinen
alkuteos Lust 1989
***********
Helmet-haasteessa kuittaan Halulla kohdan 31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa.
Kuvauksesi vastaa täydellisesti mielikuvaani Jelinekistä. Luin hänen haastattelujaan Nobelin jälkeen ja selailin Pianonsoittajaa. Päättelin hyvin myrkyttyneeksi ja elämänvastaiseksi. Siitä tuli mieleen pedofilia ja monet muut seksuaalisväritteiset ällötykset. Ja jotkut ilottomat ranskalaiset elokuvat, muitakin kuin Pianonopettaja. Aina pääosassa Isabelle Huppert.
VastaaPoistaElämänvastainen on juuri oikea sana kuvaamaan myös Halua.
PoistaJelinek kirjoittaa vahvaa tekstiä:
VastaaPoistahttps://hannelesbibliotek.blogspot.com/2017/11/elfriede-jelinek-nobelpris-2004.html
Niin kirjoittaa, mutta samalla valitettavan vastenmielistä.
PoistaNo huh huh. Taidan jättää sovinnolla lukematta.
VastaaPoistaJoo, tätä en voi suositella.
PoistaMinä aloitin tätä joskus useita vuosia sitten, mutta parikymmentä sivua riitti. En halunnut enkä pystynyt lukemaan enempää.
VastaaPoistaEnpä yhtään ihmettele, että keskeytit.
PoistaLuin Pianonsoittajan lisäksi yhden Jelinekin runoteoksen ruotsiksi käännettynä. Luulen, että en ehkä laita häntä lukulistan kärkeen, Jelinekillä minusta keittää yli, teematkin on oikeita, mutta kaikki menee liian pitkälle.
VastaaPoistaLinkitin juttuuni sinun kirjoituksesi Pianonsoittajasta, koska olen samaa mieltä siitä, mitä sanot kirjasta.
Poista