Syntinen
Magdalena
on veijaritarina naisesta, joka lähtee kotimaastaan Itävallasta ja kulkee
pitkin Eurooppaa sivuvaunullisella Puch-moottoripyörällään. Magdalena inhoaa
Itävaltaa ja katolista kirkkoa. Mitään muuta hän ei kaipaa kotimaastaan kuin
leivonnaisia, erityisesti aprikoosirullia. Katolisesta kirkosta hän sanoo muun
muassa:
”Katolisen kirkon viranhaltijat ovat kaikkea muuta kuin tyhmiä, se on selvä. Pidettyään niinkin suurta katolisten määrää toista tuhatta vuotta tyhmyydessä katolisen kirkon viranhaltijoiden, siis katolisen kirkon linjanvetäjien, on tietenkin täytynyt olla itse hyvin viisaita, varsinkin korkeammassa asemassa olevien.”
Kirkkoon kohdistamastaan
arvostelusta huolimatta Magdalena haluaa ripittäytyä ja koko kirja onkin hänen
rippiään, jota kuuntelemaan hän kaappaa papin kesken helluntaimessun. Pappi
pääsee kommentoimaan Magdalenan rippiä vain ajatuksissaan. Papin nimi on
Christian ja hänen siskonsa on tietysti Maria.
Magdalena joutuu mitä
eriskummallisimpiin tilanteisiin, joissa hän kohtaa miehiä, joiden kanssa luulee
ensin löytäneensä etsimänsä paratiisin, mutta huomaa pian, että on taas kerran
erehtynyt. Sen jälkeen miehelle käy huonosti. Yksi miehistä on masentunut
itsemurhakandidaatti, toinen on väkivaltainen mustasukkainen juoppo, kolmas on
uskoton. Yhtä Magdalena kutsuu ”ideologisesti saastuneeksi”. Se joka on
upporikas, on seksuaalinen pervertikko. Yksi etsii täydellistä kotirouvaa ja
yksi on oikea verenimijä. Jokainen alistaa Magdalenaa omalla tavallaan.
Magdalena on syntinen, mutta niin
ovat miehetkin. Seitsemään kuolemansyntiin ja vähemmän vakaviin synteihin
viitataan tämän tästä.
Vaikka kutsuin kirjaa
veijaritarinaksi, siinä on vakava pohjavire, Magdalenan taistelu omasta
itsenäisyydestään. Tyylilajin kanssa en aivan päässyt sinuiksi. Yliampuvuus on
ok, sopii tähän, mutta välillä teksti on saarnaavaa.
Lilian
Faschinger: Syntinen Magdalena
Suomentanut
Marja Kyrö
Otava 1996, 304 s.
Saksankielinen alkuteos Magdalena
Sünderin 1995
***********
Kannen moottoripyörä
kelpaa Helmet-haasteen
kohtaan 38. Kirjan
kannessa on kulkuneuvo.
Onpa erikoisen kuuloinen kirja, nimi kuin vanhalla Suomi-elokuvalla. Tuo tyylilajien poukkoilu ei useinkaan ole onnistunut juttu. Veijaritarina joka lähtee saarnaamaan kuulostaa vähän pannukakulta. Vaikea laji.
VastaaPoistaMinun mielipiteestäni huolimatta Syntinen Magdalena oli aikanaan kai jonkinlainen kansainvälinen menestys. Suomeksikin se käännettiin seuraavana vuonna ilmestymisensä jälkeen.
Poista