Kertomuksesta Läsnäolo (alaotsikko Sairauskertomus):
”Heitä ei voi nähdä, mutta he ovat silti olemassa. He ovat ikään kuin – vain tajuntaa. Pelkkää läsnäoloa [- -]”
Kertomuksesta Poissaolo (alaotsikko Kertomus
kadonneista):
”He ovat tosin poissa, mutta mitä heidän poissaolonsa tarkoittaa? Ensinnäkin se tarkoittaa, että heistä on tullut näkymättömiä, kuulumattomia, hajuttomia. Kukaan ei voi koskettaa heitä.”
Läsnäolossa elokuvateollisuudelle hirviöitä
valmistanut Sofi alkaa viettää aikaansa jonkun (hänen, sen?) kanssa. Sofista
näkymätön läsnäolo on todellinen. Hänen miehensä mielestä Sofi on sairas. Poissaolossa Gamman tuttava häviää
selittämättömästi. Gamma kirjoittaa ja on, tai on ainakin ollut kirjailija.
Pian kaupungin asukkaita alkaa kadota, yhä enemmän ja enemmän, eikä
katoamisille löydy mitään syytä.
Ettei
etäisyys ikävöisi
johdattaa ajattelemaan olemassaoloa, ja totuutta. Totuus ei välttämättä ole
kaikille sama, eikä sekään mitä nähdään. Siitäkään ei voi olla varma, millä
tavoin olemme olemassa toisillemme. Gamma epäili lopulta omaa olemassaoloaan.
En tiedä, ymmärsinkö tätä kirjaa
lainkaan, mutta se ei haittaa, pidin kirjasta paljon. Ettei etäisyys ikävöisi on äärimmäisen kiehtova. Päällimmäisen
tunteen lukemisen jälkeen sanoo kirjan viimeisen virkkeen lopetus
”[- -] mitä oikeastaan tapahtui ja kuinka se tapahtui ja mikä on tämän kaiken tarkoitus.”
Leena
Krohn: Ettei etäisyys ikävöisi. Kaksi kertomusta
WSOY 1995, 170 s.
***********
Helmet-haaste: kohta 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.