lauantai 9. helmikuuta 2019

Leena Krohn: Ettei etäisyys ikävöisi

Kertomuksesta Läsnäolo (alaotsikko Sairauskertomus):
”Heitä ei voi nähdä, mutta he ovat silti olemassa. He ovat ikään kuin – vain tajuntaa. Pelkkää läsnäoloa [- -]”
Kertomuksesta Poissaolo (alaotsikko Kertomus kadonneista):
”He ovat tosin poissa, mutta mitä heidän poissaolonsa tarkoittaa? Ensinnäkin se tarkoittaa, että heistä on tullut näkymättömiä, kuulumattomia, hajuttomia. Kukaan ei voi koskettaa heitä.”
Läsnäolossa elokuvateollisuudelle hirviöitä valmistanut Sofi alkaa viettää aikaansa jonkun (hänen, sen?) kanssa. Sofista näkymätön läsnäolo on todellinen. Hänen miehensä mielestä Sofi on sairas. Poissaolossa Gamman tuttava häviää selittämättömästi. Gamma kirjoittaa ja on, tai on ainakin ollut kirjailija. Pian kaupungin asukkaita alkaa kadota, yhä enemmän ja enemmän, eikä katoamisille löydy mitään syytä.

Ettei etäisyys ikävöisi johdattaa ajattelemaan olemassaoloa, ja totuutta. Totuus ei välttämättä ole kaikille sama, eikä sekään mitä nähdään. Siitäkään ei voi olla varma, millä tavoin olemme olemassa toisillemme. Gamma epäili lopulta omaa olemassaoloaan.

En tiedä, ymmärsinkö tätä kirjaa lainkaan, mutta se ei haittaa, pidin kirjasta paljon. Ettei etäisyys ikävöisi on äärimmäisen kiehtova. Päällimmäisen tunteen lukemisen jälkeen sanoo kirjan viimeisen virkkeen lopetus
”[- -] mitä oikeastaan tapahtui ja kuinka se tapahtui ja mikä on tämän kaiken tarkoitus.”

Leena Krohn: Ettei etäisyys ikävöisi. Kaksi kertomusta
WSOY 1995, 170 s.

***********
Helmet-haaste: kohta 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.