Novellikokoelma
Sotilaskertomuksia on jokseenkin
outo. Kipling oli patriootti ja Iso-Britannian suurvalta-aseman kannattaja.
Novellit ovat asenteellisia ja kuvaukset stereotyyppisiä. Lievimmästä päästä on
novellin Kadoksissa venäläinen
upseeri, joka juo, juo ja juo, lopulta itsensä pöydän alle.
Kipling
oli myös nuortenkirjailija, mutta enpä tiedä, oliko novellin Kaksi rumpalipoikaa tarkoitus olla
mallina englantilaisille työväenluokan pojille. Alun perin huonokäytöksisistä
rumpalipojista tulee sankareita, kun he ratkaisevat taistelun afgaaneja vastaan
ja saavat surmansa. Tässä pieni pätkä sotimista:
”Lahtaaminen kävi edelleen oivallisesti. [- -] Ylänköläiset antoivat pakolaisten juosta kaksisataa kyynärää ja löivät heidät sitten kokonaan huutaen ja mylvien ennen kuin he olivat päässeet vuorien suojaan. Gurkhat seurasivat samaa esimerkkiä; mutta ”Fore and Aft” tappoi omalla tavallaan, sillä he olivat ahdistaneet suuren joukon pistimiensä ja kallioseinämän väliin, ja pyssyjen tuli poltti paksut nutut.”
”Fore
and Aft” on yhden englantilaisrykmentin pilkkanimi.
Sympaattisin
henkilö on novellin Wee Willie Winkie
kepposteleva pikkupoika, mutta novellin huipennus sen sijaan – no, se on
tällainen: Pojan upseeriystävän kihlattu menee uhmapäisyyttään rajajoen
väärälle puolelle ja joutuu pulaan. Hän tarvitsee pelastajan, jollaiseksi
ilmestyy isänsä määräämästä arestista karannut Wee Willie Winkie.
Novellista
Hänen oma aviovaimonsa minulla on
sentään positiivista sanottavaa. Siinä jääkärirykmenttiin tullut uusi nuori
luutnantti joutuu työpaikkakiusatuksi, koska ei harrasta samoja asioita kuin
muut upseerit. Hän kostaa niin hyvällä pilalla, että kiusaaminen loppuu siihen.
Sotilaskertomuksia on
ilmestynyt suomeksi vuonna 1911, eikä uusintapainoksesta löytynyt tietoa
suomentajasta. Joka tapauksessa suomennos on huono.
En ole
lukenut Kiplingin kuuluisimpia teoksia eli Viidakkokirjaa ja Kimiä. Olen
lukenut vain kehityskertomuksen Captains Courageous (Meren urhoja). Se oli selvästi parempi
kuin Sotilaskertomuksia, joka
osoittautui huonoksi
valinnaksi nobelistisarjaani, mutta se nyt sattui olemaan kirjastossa.
Viidakkokirjasta, Kimistä ja Meren urhoista on postaukset Jokken kirjanurkassa.
Rudyard Kipling: Sotilaskertomuksia
Tiberius kirjat 2018, 122 s. (julkaistu ensimmäisen kerran 1911,
Otava)
Kipling, kirjailija, jolla oli mielenkiintoinen elämä:)
VastaaPoistaTartuinkin teokseen suurin odotuksin, mutta... Outo on oikea sana kuvaamaan lukukokemusta, eikä näihin Sotilaskertomuksiin halusta huolimatta löytynyt yhteyttä enkä saanut otetta.
Myös tuo- vaikkakin sinänsä ymmärrettävä- ja korostettu asenteellisuus, aikansa lapsi, kirputti; harmi.
Yritän lukiessani ottaa julkaisuajan huomioon, mutta tässä sekään ei auttanut.
Poista