Mörker
och blåbärsris
on realistinen kertomus 1960-luvun lopulta pieneltä maaseutupaikkakunnalta.
Kaikki lähistöllä olleet teolliset työpaikat ovat hävinneet. Töitä ei ole. Vanhan
kyläkauppiaan kuoltua selviää, että hän oli pitänyt puotiaan tappiolla,
ilmeisesti vain seuran vuoksi. Paikallinen mahtimies on sikatilallinen, jonka
sikalan haju peittää ajoittain koko kylän.
Helga on leski, joka on
aloittanut suhteen itseään paljon nuoremman Edvardin kanssa jo miehensä
eläessä. Åsa on Helgan miehen tytär edellisestä avioliitosta. Åsa palaa Tukholmasta
takaisin kylään mukanaan yksivuotias Rolf, jonka isästä ei ole tietoa. Elämä on
ankeaa, joten kolmikko tukeutuu vanhaan keinoon. He alkavat keittää paloviinaa
parin vanhan ystävän kanssa.
Idea ei ehkä ole kovin onnistunut.
Siitä saadaan viitteitä heti, kun ensimmäisellä yrityksellä pieni Rolf on
hetken vartioimatta ja polttaa itsensä niin pahasti, että poskeen jää pysyvä
arpi. Puuhaa jatketaan ja viinahöyryjen keskellä ihmissuhteet rakoilevat,
rakkaus ja mustasukkaisuus taistelevat hulluuteen saakka.
Tämä kirja voisi aivan yhtä hyvin
kertoa Suomesta kuin Ruotsista.
Alla olevassa kuvassa on vanhoja
paloviinan valmistuksessa käytettyjä astioita. Kuva on Tukholman
Spritmuseumista. Viinanpoltto kiellettiin Ruotsissa 1860-luvulla, mutta varmaan
sitä harrastettiin syrjäseuduilla senkin jälkeen.
Kerstin
Ekman: Mörker och blåbärsris
Albert Bonniers Förlag 1999, 202 s. (julkaistu ensimmäisen kerran 1972)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.