Mitä on
todellisuus? Onko se harha? Onko todellisuus sama kaikille? Voiko todellisuuden
ja illuusion erottaa?
Daturassa Leena Krohn on luonut
ainutlaatuisella tavallaan maailman, joka on näennäisen arkipäiväinen ja
tavallinen, mutta jonka tapahtumien todellisuudesta ei voi olla varma.
Nimetön
minäkertoja on töissä lehdessä
nimeltä Uusi Anomalisti. Lehden toimitussihteerinä hän lukee,
editoi ja kirjoittaa juttuja mitä erikoisimmista ilmiöistä. Hän tapaa lehden
avustajia, muun muassa Äänien herran, joka
on kehittänyt ”hiljaisuuden
äänien paljastajan”, sekä
kosmologiaa
ja fysiikkaa harrastavan Raikan, joka ”puhuu kuin runoilija kaukaisten
linnunratojen kalvaasta sinerryksestä ja suurten tyhjiöiden eksistenssistä”. Lehden
Markiisiksi kutsuttu omistaja haluaa toimitussihteerinsä
kirjoittavan esimerkiksi
Voynichin kirjasta. Voynichin käsikirjoitusta ei ole kukaan vielä
pystynyt avaamaan, joten ei ole ihme, että artikkelin teko ei etene.
Kertoja itse alkaa lääkitä
astmaansa daturalla (datura = hulluruoho, pasuunakukka, enkelintrumpetti).
Pikku hiljaa hänen maailmansa muuttuu. Hän tapaa olemattomia ihmisiä, hän näkee
vanhan naisen, joka voisi olla hän itse, häntä pelottaa, häntä janottaa…
Joillekin oudoille tapahtumille löytyy selitys. Ne eivät olleet harhoja, vaikka
tuntuivat siltä. Mikä on totta, mikä fantasiaa? Ihminen ei tiedä.
Datura on arvoituksellinen pieni kirja
täynnä syviä ajatuksia.
Leena Krohn: Datura
WSOY 2001, 213 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.