Vangittu mieli ei ole
romaani. Kirjastoluokitus on Itä-Euroopan historia. Minusta kirjaa on vaikea
luokitella. Sanoisin, että se on filosofinen mielipidekirja. On siinä
historiaakin.
Vangittu mieli on
julkaistu 1953. Miłosz yrittää selvittää siinä, miksi ja miten jotkut intellektuellit
sopeutuivat totalitaariseen hallintoon. Samalla hän tietysti kuvaa koko
yhteiskuntaa eli itäeurooppalaista kansandemokratiaa toisen maailmansodan
jälkeen.
Miłosz
käyttää sellaisia termejä kuin murtibingismi ja ketman. Murtibingismi-sanasta
hän kiittää puolalaista kirjailijaa Stanisław Ignacy Witkiewicziä, jonka
tulevaisuuteen sijoitetussa romaanissa myytiin Murti-Bingin
onnellisuuspillereitä. Yksinkertaistettuna Miłoszin murtibingismi on
sopeutumisen ja hyväksymisen synonyymi. Ketman taas on ”omien ajatusten ja
tunteiden varjelemiseksi harjoitettua näyttelemistä”, jota lähes kaikki
joutuivat tekemään. Miłoszin mukaan sitä esiintyy myös muissa, usein
uskonnollisissa yhteiskunnissa. Miłoszin nimitys kommunismille onkin Uusi usko.
Keskus, jonka määräyksiä totellaan, on Venäjä, jonka johdossa oli
kirjoitusaikaan Stalin. Kaiken toiminnan kattava Metodi on venäläinen tulkinta
marxismista.
Intellektuellien
valitsemia strategioita Miłosz havainnollistaa kertomalla neljästä tuntemastaan
kirjailijasta, joista hän käyttää nimiä Alfa, Beta, Gamma ja Delta. En tunne
puolalaista kirjallisuutta tarpeeksi, jotta olisin tunnistanut kirjailijat,
mutta nimet löytyivät netistä: Jerzy Andrzejewski, Tadeusz Borowski, Jerzy
Putrament ja Konstanty Ildefons Gatczynski. Alfa kielsi menneisyytensä,
tuomitsi aiemmat kirjansa, liittyi puolueeseen ja hyväksyttiin. Beta teki
itsemurhan, Miłoszin tulkinnan mukaan siksi, ettei enää kestänyt ”ristiriitaa
julkisten puheenvuorojensa ja valppaan älynsä tarjoamien mahdollisuuksien
välillä". Gamma nousi vaikutusvaltaiseksi kirjailijaksi ja poliitikoksi. Hänestä
kirjoittaessaan Miłosz ei peittele miesten keskinäistä antipatiaa.
Oikeistolaisuuteen taipuvainen Delta oli suosittu runoilija, absurdin mestari,
jota pidettiin hyödyllisenä isänmaallisuuden ilmapiirin luojana – jonkin aikaa.
Minun luonnehdintani ovat tietysti vain poimintoja Miłoszin laajoista
muotokuvista. Miłoszin oma strategia oli lähteä pois Puolasta ja muuttaa
länteen, aluksi Ranskaan ja sieltä Yhdysvaltoihin.
Vangitun mielen
kommunismin ja Venäjän arvostelu oli aikanaan rajua ja kirja oli tietysti
kielletty Puolassa. Miłosz oli syntynyt Liettuassa ja kirjan viimeisessä
luvussa IX Baltit hän keskittyy Baltian maiden ja asukkaiden kohtaloon.
Nyt voisi tietysti ajatella, että Vangittu mieli
on vanhentunut. Sen kuvaamia kansandemokratioita ei enää ole. Valitettavasti kansalaisia
kahlitsevia järjestelmiä on edelleen monessa maassa. Tällä hetkellä vaikuttaa
jopa, että ne ovat lisääntymässä.
Miłoszin viehättävästä lapsuuden muistelmateoksesta Issan laakso on blogattu Jokken kirjanurkassa.
Czesław Miłosz: Vangittu mieli
Suomentanut Riitta Koivisto
WSOY 1983, 262 s.
Puolankielinen alkuteos Zniewolony umysł 1953
***********
Helmet-haasteessa kohta 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja.
Tämä on erinomainen esseekokoelma. Monen muuan terävän havainnon lisäksi Miłosz toteaa, että myös yhteiskunnat suurine väkijoukkoineen voivat sairastua poliittisesti (tjsp).
VastaaPoistaOstin niteeni, entisen kirjastokappaleen, kahdella eurolla divarinpitäjän suosituksesta. Pitkän keskustelun lomassa hän yritti myydä minulle myös ajatusta hänen seuraajakseen ryhtymisestä. Vaikka toisinaan asiaa pohdin vuosienkin jälkeen, sellaiset haaveet karisevat viimeistään aamun sarastaessa.
Miłoszin havainnot ovat pelottavan osuvia, edelleen.
PoistaMinun vakiodivarini omistaja yritti viime kesänä houkutella minua seuraajakseen, kun ei muuta seuraajaa ole löytynyt. Ettei vain olisi yleinen ongelma.