lauantai 4. toukokuuta 2019

Kuukauden nobelisti Eugene O'Neill: Desire Under the Elms

*
Desire Under the Elms (Intohimot jalavien varjossa) on Eugene O’Neillin tunnetuimpia näytelmiä. Vanha farmari Ephraim Cabot tuo tilalleen uuden nuoren vaimon Abbien. Isän naimisiinmeno on yllätys pojille. Simeon ja Peter lähestyvät neljääkymmentä. Nuorin Eben on parikymmenvuotias ja vain vähän nuorempi kuin Abbie. Simeon ja Peter lähtevät pois. Eben jää. Hänen ja Abbien välillä on alusta alkaen voimakasta vetovoimaa, joka kehittyy intohimoksi. Sillä on kohtalokkaat seuraukset.

Kaikki muut paitsi vanha Cabot tietävät mitä talossa tapahtuu. Lapsen syntymän kunniaksi pidettävien juhlien aikana Cabot tunnustaa itsekin huomanneensa ”jotain”.
”CABOT – (at the gate, confusedly) Even the music can’t drive it out – somethin’. Ye kin feel it droppin’ off the elums, climbin’ up the roof, sneakin’ down the chimney, pokin’ in the corners! They’s no peace in houses, they’s no rest livin’ with folks. Somethin’s always livin’ with ye. (with a deep sigh) I’ll go t’ the barn an’ rest a spell. (He goes warily toward the barn.)”
Desire Under the Elms on täynnä vahvoja tunteita, himoa, rakkautta ja ahneutta. Sen taustalla on antiikin kertomus Faidrasta ja Hippolytoksesta, mutta sitä ei tarvitse tuntea. Näytelmän aihe on ajaton. Se on sijoitettu 1850-luvulle, mutta olisi helposti tuotavissa nykyaikaan. Minusta siitä voi intohimodraaman ohella nostaa esille omistamisen. Vanhemmat pojat lähtevät Kaliforniaan kullan perässä, koska toteavat, että eivät voi saada maatilaa. Eben väittää tilan kuuluvan itselleen. Abbie haluaa sen. Lapsi on poika ja Cabot sanoo jättävänsä tilan sille. Näytelmän viimeisen repliikin sanoo sheriffi.
”SHERIFF – (looking around at the farm enviously – to his companion) It’s a jim-dandy farm, no denyin’. Wished I owned it!”
Tätä näytelmää ei ole ilmeisesti esitetty Suomessa aikoihin. Minusta kannattaisi, niin vaikuttava se oli pelkästään luettuna.

Blogissa Kosminen K on kirjoitettu O'Neillin kolmesta yksinäytöksisestä näytelmästä, Traania, Vaaravyöhykkeessä ja Ristin paikka, ja Jokken kirjanurkassa näytelmästä The Hairy Ape.

* Kuvituskuvani puu ei ole jalava, mutta se on "purty". Näytelmän ensimmäinen repliikki on "God! Purty!" ja minulta meni hetki ennen kuin ymmärsin, että "purty" tarkoittaa "pretty".

Eugene O’Neill: Desire Under the Elms
Kirjassa Three Plays, Vintage International 1995
Desire Under the Elms vuodelta 1924

2 kommenttia:

  1. O'Neill on taitava The Hairy Ape oli hyvä, mutta Long Day's Journey into Night oli kyllä vielä parempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Long Day's Journey into Night pitäisi kyllä lukea, tai vielä mieluummin nähdä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.