Kuva: Tuijata |
Blogissa Tuijata. Kulttuuripohdintoja
on toukokuun ajan menossa haaste #kirjaostos. Tarkoituksena on ostaa kirja
(kirjoja) ja postata siitä (niistä). Koen haasteen tärkeäksi. Jos kirjoja ei osteta, niitä ei kohta enää ilmesty. Olen ostanut tässä kuussa kaksi kirjaa. Toisesta kirjoitan vasta kesäkuussa,
mutta Siivoojan käsikirjan sain jo
luetuksi.
Siivoojan
käsikirja ja muita kertomuksia on kerännyt runsaasti kehuja
muilta bloggaajilta ja se vaikutti kirjalta, josta saattaisin pitää. Niin
kävikin. Pidin näistä rohkeista ja ronskeista novelleista todella paljon.
Novellissa Ensiapupolin päiväkirja, 1977 poliklinikalla työskentelevä kertoja
pohtii kuuluvatko kaikki asiakkaat tosiaan ensiapuun, mutta toteaa sitten:
”Tottahan pelko, köyhyys, alkoholismi ja yksinäisyys ovat tappavia tauteja. Itse asiassa hätätapauksia.”
Tuossa onkin lueteltuna kertomusten
aiheita. Lucia Berlinillä oli itsellään kokemusta niistä kaikista. Kirjan
lopussa on muutamalla sivulla hänen elämänvaiheensa. Koska lähes kaikki
novellit on kirjoitettu minämuodossa ja joissakin on jopa kertojan nimenä
Lucia, oli vaikea olla lukematta niitä kuvauksena Berlinin omasta elämästä,
vaikka kovasti yritinkin. Vaikutelmaa lisäsi se, että useisssa novelleissa
esiintyi samoja ihmisiä.
Kun nyt mietin, mitkä novellit jäivät
mieleeni parhaiten, nousee esille neljä: Siivoojan käsikirja, El Tim, Toda
luna, todo año ja Kaikki karkaa käsistä. Niminovelli Siivoojan käsikirja tietysti, lakonisine ohjeineen.
”Vinkki siivoojalle: mitä kissoihin tulee – älä ystävysty kissojen kanssa, älä anna niiden leikkiä mopilla tai luutturätillä. Rouvat tulevat mustasukkaisiksi. Älä silti koskaan häädä kissaa pois tuolilta.”
El
Tim on nunnien kouluun
sijoitetulle luokalleen liian vanha ja liian älykäs ongelmanuori, joka
aiheuttaa pelkkää hämmennystä. Ehkä novelli hämmensi minuakin, koska pidin siitä vähiten. Toda luna, todo año poikkeaa muista
kertomuksista rauhallisella tunnelmallaan. Siinä yksinäinen leskeksi jäänyt
englannin opettaja löytää lomallaan hetkellisen paratiisin sukeltamisesta köyhien
kalastajien luona. Novellin lopetus muuttaa näkökulman taitavasti, tai
oikeastaan häiritsevästi. Kaikki karkaa käsistä
on kuvaus alkoholistiäidistä, joka ehtii viimeisillä rahoillaan ostamaan
juotavaa aamukuudelta ennen kuin lapset heräävät.
Novelleissa vilahteleva piikikäs
huumori keventää niitä. Kokoelma ei ole synkkä, vaikka aiheista voisi niin
luulla.
Siivoojan
käsikirjaa
on luettu blogeissa paljon. Esimerkiksi blogissa Kirja vieköön! on linkkejä muiden
kirjoituksiin. Englanninkielinen alkuteos A Manual for Cleaning Women julkaistaan suomeksi kahdessa osassa ja toinenkin
osa Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia on jo ilmestynyt.
Lucia Berlin:
Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
Suomentanut Kristiina
Drews
Aula & Co 2018, 3.
painos, 293 s.
Englanninkielinen
alkuteos A Manual for Cleaning Women: Selected Stories
***********
Helmet-haaste: kohta 36.
Kirjassa ollaan yksin.
jänniä erikoisia novelleja.
VastaaPoistaKyllä, hyvin omanlaisiaan.
PoistaNämä olivat kyllä hyviä! Tästä ensimmäisestä osasta innostuin erityisesti, Tanssia ruusuilla oli jo hiukan toistoa ja uutuudenviehätys puuttui.
VastaaPoistaLuin jo sinun kirjoituksesi tuosta kakkososasta. Eiköhän sekin tule luetuksi ennen pitkää.
PoistaBerlinillä on taito ilmaista asiat vaivattomasti - ja suomennos on hieno! Kiitos osallistumisesta haasteeseen!
VastaaPoistaKiitos itsellesi haasteen järjestämisestä.
Poista