Gilead on
hieno kirja. Marilynne
Robinson sai siitä
Pulitzer-palkinnon vuonna 2004. Palkinnot eivät aina takaa, että
pitäisin kirjasta, mutta Gilead kannatti lukea.
Kirjan
Gilead on kuvitteellinen pikkukaupunki Iowassa. Sen perustivat orjuutta
vastustaneet valkoiset. Kirjan nykyajassa 50-luvulla siellä ei enää asu
värillisiä, mutta rotukysymys on kirjan teemoja ja korostuu voimakkaasti
lopussa.
Gilead on
tekstiä, jota pastori John Ames kirjoittaa pojalleen. Hän on mennyt naimisiin
vanhana, on nyt yli 70-vuotias ja poika täyttää kohta seitsemän. Pastorin
tarkoitus on kertoa pojalleen suvusta asioita, joita hän ei usko tämän vielä
ymmärtävän. Hän tietää, ettei pysty seuraamaan poikansa kasvamista, koska
hänellä on todettu vakava sydänsairaus. Pastori Ames kirjoittaa isästään ja
isoisästään, jotka molemmat olivat myös pastoreita. Heillä oli opillisia
erimielisyyksiä, jotka liittyivät sotimisen oikeutukseen. Isä Ames oli
pasifisti, kun taas isoisä tarttui aseeseen.
Pelkäksi
sukutarinaksi Gilead ei jää. Pastori
pohdiskelee filosofisia kysymyksiä kuten olemassaolon olemusta ja uskonnon
todellisuutta. Ateistiveljeään mietiskellessään hän hakeutuu Ludwig Feuerbachin
ja Karl Barthin pariin. Itse hän on vakaumuksellinen kirkon mies, joten elämän
ristiriitojen ilmetessä hän tukeutuu Raamattuun. Hän osaa analysoida omia
tunteitaan ja omaa käytöstään myös silloin kun häiriötekijäksi ilmestyy
menneisyydestä kummipoika, joka on täyskaima ja hyvän pastoriystävän poika,
mutta harhautunut elämänpolullaan. Nuori vaimo ja pikkupoika ovat liiankin
innostuneita uudesta tuttavuudesta.
Valo merkitsee
Gileadissa paljon. Täyteläinen ja puhdas valo
vaimon ja pojan leikkiessä puutarhassa, isoisän haudalla nousevan täydenkuun ja
laskevan auringon välissä loistava ihmeellinen valo. Ja kaikkein hienoin:
”Yksittäinen valo olemassaolon suuren yleisvalon sisällä tuntuu ihan ihmissielun vertauskuvalta.”
Vanhan
pastorin uskonnollissävytteiset
mietteet eivät normaalisti olisi minua houkuttelevaa lukemista, mutta
Robinsonin käsittelyssä aihe kasvaa yleisinhimilliseksi. Hyvä kirjailija koukuttaa
lukijan, vaikka tämän suhtautuminen olisi aluksi epäilevää, siitä Gilead on loistava esimerkki.
Marilynne Robinson: Gilead
Suomentanut Laura Jänisniemi
Bazar 2008, 287 s.
Englanninkielinen alkuteos Gilead 2004
***********
Helmet-haasteessa kohta 14. Kirjailijan
sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi.
Marilynne Robinson on aivan huikea kirjailija. Blogiaikana olen lukenut häneltä vain Lilan (tämän Gileadin ja Kotiin/Home jo aiemmin), jossa on myös näitä samoja henkilöitä eri näkökulmasta.
VastaaPoistaJuuri tuo mitä kirjoitat, että vaikka joku aihe ei sinänsä niin etukäteen kiinnostaisikaan niin Robinsonin käsittelyssä se muuttuu kiinnostavaksi.
Olen lukenut romaanin Kotiin ja blogannutkin siitä. Nämä menivät väärässä järjestyksessä, koska Gilead oli ensin. Ei se kyllä haitannut. Kotiin on itsenäinen teos, vaikka kirjoissa onkin samoja henkilöitä. Aion toki lukea myös Lilan.
PoistaKiitos kommentista!