![]() |
@Yöpöydän kirjat |
Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä osallistun blogin Yöpöydän kirjat haasteeseen Minulla on Canthia kirjoittamalla pienoisromaanista Salakari.
Salakari oli minusta ihan parasta
Canthia. Se on psykologinen romaani rehtorinrouva Alma Karellin elämän käänteentekevistä
hetkistä. Alma on kolmekymppinen neljän lapsen äiti.
Hänen miehensä John on vakaa suomalaisuusmies, joka on
valittu valtiopäiväedustajaksi.
”Yhtenä
yksimielisenä, yksikielisenä kansana me jotakin voimme, hajaantuneina olemme
heikot ja helposti murretut.”
Alma
tuntee jäävänsä toiseksi suomalaisuudelle ja isänmaalle. Hän houkuttuu komean
lehtori Nymarkin imarteluista. Nymark saa hänet ajattelemaan, että rakkaus
laimenee avioliitossa. Alma alkaa
haaveilla. Hän lukee ajan muotikirjailijoita, Zolaa, Maupassantia, Strindbergia.
John sanoo kirjoista, että ne ovat hyviä, mutta niitä pitää osata lukea. Tässä tulee mieleen Rouva Bovary,
kuten professori Liisi Huhtalakin sanoo esipuheessaan. Alman ja
Nymarkin suhde kehittyy liian
läheiseksi.
”Alman
täytyi se itsekin myöntää. Ei hänen maailmansa enää ollut sama kuin ennen.
Hänen silmänsä oli ulottunut vähän kauvemmaksi, oivaltanut uusia näköaloja,
jotka vetivät häntä puoleensa, viehättivät, vaikk’ei hän niitä vielä selvemmin
eroittanut, ei tiennyt hyvääkö sieltä tuli vastaan vai pahaa, eikä huolinut
tarkemmin juuri tutkiakaan. Vapaampaa se ainakin oli ja iloisempaa; uutuuden
huumauksella se häntä valloitti.”
Tämä
tarina ei voi päättyä muuten kuin traagisesti.
Pienoisromaanina Salakari
on hyvin tiivis. Siinä on paljon taitavaa dialogia, josta pääsee käsiksi muihinkin
henkilöihin kuin Almaan. SKS:n sarjassa Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita
on aina mukana muutama aikalaisarvostelu. Salakarin arvioissa korostuu
mielipide, jonka mukaan Alman käytös ei ole mahdollista, koska hän kuuluu pikkukaupungin
sivistyneistöön. Minusta kummallisempi on aviomies. John jättäytyy taustalle,
eikä reagoi mitenkään Nymarkiin.
Jos joku ei ole vielä lukenut
Canthia, Salakari voisi olla sopiva teos aloittaa.
Minna Canth: Salakari
SKS 1996, 107 s. + esipuhe ja aikalaisarviointeja
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1887
***********
Salakarissa on kaksikin tärkeää kohtausta, joissa ollaan järvellä. Toisessa soudetaan, toisessa luistellaan. Helmet-haasteessa kirja sopii siis kohtaan 28. Kirjassa ollaan järvellä.
Luin Canthin Salakari novellin viime vuonna. Se oli samassa kirjassa Köyhää kansaa novellin kanssa. Köyhää kansaa oli ihan järkyttävä ja sitten tämä paremmista piireistä kertova novelli. Canth oli taitava kuvaamaan naisen elämää.
VastaaPoistaKöyhää kansaa oli melkeinpä liian tuskallista luettavaa. Salakarissa ei ole mukana Canthin tavallista teemaa eli köyhyyttä, mutta Alman kohtalo on koskettava näinkin.
Poista