Sjón: Skugga-Baldur

 

”Punaruskeat napaketut muistuttavat ihmeellisen paljon kiviä. Kun ne makaavat kivien vieressä talvisin, niitä on toivotonta erottaa kivikosta.”

Skugga-Baldur kertoo, miten paha saa palkkansa. Paha on pastori Baldur Skuggason. Muita hahmoja ovat opiskelunsa Kööpenhaminassa keskeyttänyt kasvitieteilijä Friðrik B. Friðjónsson ja Abba, kehitysvammainen tyttö, jonka Friðrik on pelastanut kauhealta kohtalolta ja ottanut hoiviinsa.

Tarinan kertomiseen tarvitaan lisäksi napakettu, haulikko, myrsky ja lumivyöry. Sekä 1800-luvun lopun uskomuksia.

Skugga-Baldurissa rakenne ja tyyli tukevat kertomusta. Muodostuu pienellä annoksella islantilaista mystiikkaa silattu kostotarina. Erinomainen kirja!

”Punaruskea napakettu makaa tiiviisti kivensä vieressä ja antaa lumen kinostua päälleen. Se kääntää peräpäänsä tuulta päin, käpertyy kokoon ja työntää kuononsa reiden alle. Se sulkee silmänsä melkein kiinni niin että pupillit juuri ja juuri näkyvät. Niin se tarkkailee miestä, joka ei ole liikahtanutkaan käytyään kinoksen suojaan makaamaan täällä Ásheimarin korkeimmilla rinteillä – kahdeksantoista tuntia sitten.”

”Eläimen täytyy pitää huolta siitä, ettei unohda miehen olevan metsästäjä.”

Sjón: Skugga-Baldur
Suomentanut Tuomas Kauko
Like 2005, 112 s.
Islanninkielinen alkuteos Skugga-Baldur 2003

***********

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2005 saanut Skugga-Baldur oli nostettu kirjaston suosituspöydälle. Sijoitan sen Helmet-haasteen kohtaan 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.