María Luisa Bombal: La última niebla; La amortajada

 

María Luisa Bombal (1910–1980) oli chileläinen kirjailija, jota Carlos Fuentes kutsui ”meidän kaikkien äidiksi” tarkoittaen Bombalin merkitystä eteläamerikkalaisen kirjallisuuden kehitykselle. Lukemaani kirjaan on koottu Bombalin koko proosatuotanto: kaksi pienoisromaania ja viisi novellia. Lisäksi teoksessa on professori Lucía Guerran esipuhe, Jorge Luis Borgesin alkusanat pienoisromaaniin La amortajada, kirjailija José Biancon muistosanat ja Bombalin haastatteluun perustuva parinkymmenen sivun mittainen ”omaelämäkerta”. Bombalin tuotanto jäi niukaksi. Hän joutui muuttamaan Yhdysvaltoihin henkilökohtaisen elämänsä vaikeuksien vuoksi ja omien sanojensa mukaan menetti luovuutensa vieraassa kulttuurissa. Bombalia on käännetty useille kielille, ei kuitenkaan suomeksi.

Pienoisromaani La última niebla (Viimeinen sumu) on Bombalin esikoisteos. Sen minäkertoja on solminut konventionaalisen, turhauttavan avioliiton serkkunsa kanssa. Yhtenä unettomana yönä hän lähtee vaeltamaan sumun valtaamaan kaupunkiin. Nainen kohtaa miehen, joka johdattaa hänet taloon ja huoneeseen, jossa hän kokee elämänsä suurimman seksuaalisen nautinnon. Sanaakaan ei vaihdeta. Kohtaamisesta ja sen muistelemisesta tulee hänen elämänsä keskipiste. Koko tarinan ajan nainen tuntuu liikkuvan ikään kuin sumussa, vaikka jatkaa toisteista arkielämäänsä. Unenomaisuus on vahva, yöllinen kohtauskin lienee unta tai kuvitelmaa.

La amortajada (Nainen käärinliinoissa) menee kuoleman tuolle puolen. Ana María makaa omissa ruumiinvalvojaisissaan, mutta pystyy edelleen ajattelemaan. Paikalle saapuvat hänen läheisensä, ensimmäinen rakastettu, isä, lapset, sinnikäs torjuttu ihailija ja lopulta myös aviomies. Ana María miettii suhdettaan jokaiseen ja huomaa ymmärtävänsä enemmän kuin eläessään. Aina välillä joku tai jokin kehottaa häntä lähtemään eteenpäin, mutta jokainen uusi tulija saa hänet jäämään. Vasta, kun hänet on arkussaan kannettu suvun kryptaan, hän kokee ”toisen kuoleman, kuolleiden kuoleman”, ja ”yhtyy maailmankaikkeuden jatkuvaan sykkeeseen”.

Novelleista La historia de María Griselda (María Griseldan tarina) liittyy La amortajadaan. Ana María kertoo miniästään María Griseldasta, joka on niin kaunis, että kauneudesta tulee kirous. Kaikki miehet rakastuvat häneen, myös juuri naimisiin mennyt Ana Marían toinen poika. Seurauksena on katastrofi.

El árbol (Puu) ja Trenzas (Letit) korostavat naisten (ja heidän hiustensa) yhteyttä luontoon ja erityisesti puihin. Novellissa El árbol Brígida käy läpi avioliittoaan istuessaan konsertissa, jonka musiikki johdattelee hänen ajatuksiaan. Hän oli päättänyt jättää miehensä, kun hänen pukuhuonettaan ulkopuolisen maailman katseilta suojannut kumiviikuna kaadettiin. Novellissa Trenzas vanhempi sisar on leikannut hiuksensa. Hän hoitaa perheen tiluksia etelässä. Nuoremmalla sisarella on upeat punaiset hiukset. Hän asuu kaukana kaupunkitalossa. Maatilan metsä palaa samana iltana, jolloin nuorempi sisar kuolee, ”koska hänen hiustensa juuret olivat samat kuin sen”.

Novelleista vahvimmin jäi mieleen Las islas nuevas (Uudet saaret). Salaperäinen nainen Yolanda on niin kiehtova, että monet miehet ovat yrittäneet valloittaa hänet. Uusin yrittäjä on Juan Manuel, Yolandan veljen tuttava, joka on tullut heidän maatilalleen metsästämään. Tila on rannikolla, ja merestä on juuri noussut uusia saaria, joita joukko miehiä lähtee tutkimaan. Yolanda välttelee Juan Manuelia ja pysyy saavuttamattomana samoin kuin saaret, jotka vaipuvat takaisin mereen. Juan Manuel sattuu näkemään ikkunasta Yolandan salaisuuden: hänen oikeasta hartiastaan kasvaa siipi.

Lo secreto (Salaisuus) poikkeaa muista novelleista, joissa keskiössä on naisten elämä. Se on mystinen kertomus merirosvolaivasta, joka on miehistöineen joutunut meren pohjalle. Miehet ovat elossa, eivätkä käsitä, missä ovat ja mitä on tapahtunut. Bombal sanoo omaelämäkerrassaan, että kukaan ei ole ymmärtänyt, mitä tämä novelli tarkoittaa, ei kukaan kriitikkokaan.

Bombalin teokset yhdistävät realistiseen kerrontaan unenomaisuutta ja jopa surrealismia. Niitä voi hyvin pitää Latinalaisen Amerikan maagisen realismin edeltäjinä. Olen tyytyväinen, että löysin tämän minulle ennestään tuntemattoman erinomaisen kirjailijan.

María Luisa Bombal: La última niebla; La amortajada
Kuvittanut Paula Bonet
Seix Barral 2021, 239 s.
Alkuperäiset tekstit vuosilta 1934–1946

***********

#luemaailmavuodessa – marraskuu: eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja (Chile)