Kuukauden nobelisti Wisława Szymborska: Ihmisiä sillalla ja Utopia

Kun Wisława Szymborska sai Nobelin palkinnon vuonna 1996, hänen runojaan ei ollut julkaistu suomeksi ainakaan kokoelmina. Yksittäisiä runoja saattoi olla, siitä en tiedä. Ruotsiksi hänen runojaan luonnollisesti löytyi, joten ostin tuolloin kokoelman nimeltä Utopia. Myöhemmin olen hankkinut suomeksi ilmestyneen Ihmisiä sillalla.

Molempiin kirjoihin on valittu runoja useasta Szymborskan runokokoelmasta. Utopiassa on yksi kokoelma kokonaan eli Ihmisiä sillalla. Se on suomenkielisen kirjan nimenä, vaikka siinä ei olekaan kaikkia kokoelman runoja. Olettaisin, että runoilija suunnittelee julkaisemansa runokokoelman kokonaisuudeksi, joten pidän siitä, että Utopiassa on mukana yksi kokonaisuus.

Runot olisi mukava lukea alkukielellä, mutta puola ei kuulu osaamiini kieliin. Kääntäminen on varmaankin vaikeaa ja runojen kääntäminen erityisen vaikeaa. Valikoimissa Ihmisiä sillalla ja Utopia on muutamia samoja runoja. Kun luin niitä rinnakkain, huomasin, miten taitavia kääntäjät ovat.  Kahdelle eri kielelle käännetyissä runoissa oli sama ajatus ja sama tunnelma.

Kun nyt luin Szymborskan runoja uudelleen, niistä nousi esille yksi painokas teema: ihmisen kuolevaisuus. Szymborska kirjoittaa paljon luonnosta, mutta siten että hän korostaa ihmisen pienuutta ja ihmisen ajan lyhyyttä verrattuna muuhun olevaiseen maapallolla, avaruuden äärettömyydestä puhumattakaan. Taiteilija voi yrittää pysäyttää ajan, kuten runossa Ihmisiä sillalla (Människor på en bro) tarkasteltavassa puupiirroksessa, jossa ihmiset kiirehtivät karkuun alkavaa sadetta. Kolmas säkeistö (ensin suomeksi, sitten ruotsiksi):

Asian ydin on siinä, että sitten ei tapahdu mitään.

Pilvi ei vaihda väriä eikä muotoa.

Sade ei voimistu, ei herkeä.

Ruuhi lipuu liikkumatta.

Ihmiset sillalla rientävät

täsmälleen siinä, missä olivat hetki sitten.

Saken är den att ingenting sedan händer.

Molnet ändrar varken färg eller form.

Regnet varken tilltar eller upphör.

Ekan stävar orörligt fram.

Människorna på bron springer
exakt på samma plats som nyss.

Monet Szymborskan runot 0vat yhteiskunnallisia tai historiallisia. Onpa erään runon nimenä Terroristi, hän katsoo. Szymborska kirjoittaa myös rakkaudesta – kukapa runoilija ei kirjoittaisi. Pidän erityisesti menetetystä rakkaudesta kertovasta runosta Asema (Järnvägsstationen), joka alkaa seuraavasti:

Saapumattomuuteni N:n kaupunkiin

oli ajallaan.

Kirje, jota en lähettänyt,

sai sinut varuillesi.

Ehdit jättää tulematta

sovittuun aikaan.

Ja ruotsiksi:

Min ickeankomst till staden N.

ägde rum punkligt.

Du hade varskotts

i ett ickeavsänt brev.

Du hann att inte komma

på den utsatta tiden.

Blogiani seuranneet tietävät, että luen runoja vain harvoin. Szymborskan runoista pidin heti, kun tutustuin kokoelmaan Utopia. Hänen runonsa ovat usein teräviä ja välillä ironisia, ja tarvittaessa niissä on paljon tunnetta. Uskallan suositella Szymborskan runoja muillekin, joiden vakiolukemisiin runot eivät kuulu.

Szymborskan kokoelmasta Täällä voi lukea Jokken runonurkasta ja blogista Luettua elämää, kokoelmasta Sata Szymborskaa blogeista Leena Lumi ja Kirja-aitta. Ihmisiä sillalla on luettu blogissa Luetut, lukemattomat.

Wisława Szymborska: Ihmisiä sillalla

Suomentanut Jussi Rosti

WSOY 1998, 2. painos, 111 s.

Päällys Marjaana Virta

Wisława Szymborska: Utopia

Ruotsintanut Anders Bodegård

FIB:s Lyrikklubb 1996, 2. painos, 140 s.

Graafinen suunnittelu Leif Thollander