Aarresaari valikoitui tämänkertaisen klassikkohaasteen kirjakseni, koska etsiskelin Helmet-haasteeseen sopivaa brittiklassikkoa. Olen lukenut aika paljon klassikoita, myös brittiläisiä, mutta erilaisia listauksia selatessani tajusin, että en ole lukenut Aarresaarta, en edes lapsena.
Aarresaari olikin
loistava valinta. Se on maineensa veroinen klassikko, jännittävä ja vauhdikas.
Tunnustan, että loppua kohti piti lukea yötä myöten, jotta saisin selville,
miten kaikki päättyy. Ainoastaan paikoittainen väkivaltaisuus mietitytti.
Rosvojen tappamista kuvataan välillä turhan tarkasti. Pienille lapsille Aarresaarta
ei voi suositella, vaikka se näkyy kirjastossa luokitellun lastenkirjaksi.
En
spoilaa juonta, joka ei ole ihan niin suoraviivainen kuin etukäteen voisi
kuvitella. Sen verran voin sanoa, että päähenkilö ja kertoja on nuori poika Jim
Hawkins, jonka vanhemmilla on majatalo. Sinne tulee asukkaaksi vanha merikarhu,
jonka jäämistöstä – jännittävien vaiheiden jälkeen – Jimin haltuun päätyy
aarrekartta. Paikallinen patruuna innostuu ja varustaa laivan, joka lähtee
kohti aarresaarta mukanaan Jim, tohtori Livesey ja patruuna itse sekä joukko
merimiehiä, joilla on turhan hyvät etukäteistiedot aarteesta.
Jim on
rohkea ja kekseliäs eli juuri sellainen kuin seikkailukirjan sankarin pitää
olla. Hänen tempauksensa eivät aina ole harkittuja, mutta loppujen lopuksi hän
on se, joka pelastaa retkikunnan kiperistä tilanteista, joihin joudutaan monta
kertaa.
Jos joku
on miettinyt, miksi merirosvopäälliköillä on usein puujalka ja papukaija, niin
syyllinen saattaa olla Aarresaari (vaikka puujalkaa tässä ei varsinaisesti olekaan).
”– Tuo lintu, kuule, hän sanoi, –
on tai voi olla kaksi sataa vuotta vanha, Hawkins – enimmäkseen papukaijat
elävät ikuisesti; ja jos kukaan on nähnyt enemmän pahuutta, niin vain
sielunvihollinen itse. – – Se oli mukana, kun nostettiin haaksirikkoutunutta
kultalaivaa. Siellä se oppi sanomaan »piastereita», eikä ihme, kun se näki
siellä viisikymmentä tuhatta piasteria, Hawkins!”
Aarresaari on suomennettu useita kertoja. Luin
vuonna 1970 ilmestyneen Jukka Kauppisen suomennoksen.
Kirjabloggaajien 22. haastetta
vetää blogi Kulttuuri kukoistaa. Siellä julkaistaan listaus kaikista
osallistuneista blogeista ja luetuista klassikoista. Olen ollut mukana kaikissa
aikaisemmissa klassikkohaasteissa. Tässä ovat niihin lukemani kirjat:
Alastalon salissa, Nuoren Wertherin kärsimykset, Laulu tulipunaisesta kukasta,
Sudenmorsian, Arkielämää, Hanna, Kadonnutta aikaa etsimässä 1,
Mustalaisromansseja, Makiokan sisarukset, Kasvattitytön tarina, Isänmaa,
Mirdja, Mandariinit, Max Havelaar, Pantagruel, Tau nolla, Kristiina Lauritsantytär, Koti ja maailma, Levottomuuden kirja, Frankenstein, Optimisti (Candide)
Suomentanut Jukka Kauppinen
Otava 2012, 5. painos, 320 s.
Englanninkielinen alkuteos Treasure Island 1883
***********
Helmet-haaste: kohta 1. Brittiklassikko.
