Berliininpoppelit kertoo Neshovin perheestä. Kolme erilaista poikaa, iältään viidenkymmenen molemmin puolin, joutuu kohtaamaan toisensa äitinsä sairaalavuoteen luona. Tor on sikatilallinen, Margido hautausurakoitsija ja Erlend ikkunansomistaja. Torin avioton tytär Torunn saapuu myös paikalle. Hän ei ole koskaan tavannut isänsä sukulaisia. Margido sanookin hänelle: "Tämä ei ole sellainen suku... jonka seurassa sinä erityisemmin viihtyisit." Suvulla on salaisuus, joka selviää lukijalle pikku hiljaa, ennen kuin se varsinaisesti paljastetaan kirjan lopussa.
Tapahtumat sijoittuvat Trondheimiin Norjaan, mutta kirja voisi olla myös Suomesta. Puhumattomuus ja perheen sisäisen kommunikaation puute ovat tuttuja aiheita. Neshovin rapistumaan päässyt tila voisi löytyä jostain Suomen maaseudulta, ympäröivää vuonomaisemaa lukuun ottamatta.
Osittain Berliininpoppelit on kovin synkkä. Esimerkiksi alku, jossa hautausurakoitsija Margido esitellään työnsä ääressä, on raskasta luettavaa. Onneksi koko kirja ei ole samanlainen. Heti perään somistaja Erlendin esittely vaikuttaa melkein parodialta. Hajuja ja tuoksuja käytetään kuvaamaan ihmisiä ja paikkoja. Sikalan haju, joka on myös Torin haju, isoisän lian haju, Torunnin saippuan puhdas tuoksu, Erlendin kumppanin jouluruokien herkullinen tuoksu.
Berliininpoppelit ei ole mitään suurta kirjallisuutta, mutta mukavaa luettavaa tämä kirja on.
Berliininpoppeleista ovat kirjoittaneet ainakin Leena Lumi, anni ja Marja.
Anne B. Ragde: Berliininpoppelit
Suomentanut Tarja Teva
Tammi 2007. 294 s.
Tiedätkö, minä pidin tästä ja kahdesta muusta: Tämähän on trilogia.
VastaaPoistaOnhan tässä synkkyyttä, mutta onneksi muutakin.
Kyllä minäkin pidin tästä sen verran, että saatan lukea myös jatko-osat.
VastaaPoistaNorjalaista kirjallisuutta olen aika vähän lukenut. 294 sivua on sopiva mitta kokeilla :)
VastaaPoistaMinä pidin tästä trilogiasta paljon. Jotenkin kerronta on niin hyvää, ettei se synkkyyskään käynyt ylitsepääsemättömän ahdistavaksi. Sen sijaan Ragden uusimmasta suomennetusta kirjasta (Satunnaista seuraa) en pitänyt tippaakaan.
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä trilogiasta hurjan paljon. Ei se minustakaan elämää suurempaa kirjallisuutta ole, mutta tarjoaa suurten tunteiden lukumatkan Norjaan ja Tanskaan. Ihanan sellaisen!
VastaaPoista(Ja samoin kuin Maija en osannut arvostaa Satunnaista seuraa.)
Kirjoja en ole lukenut, mutta rakastuin niiden pohjalta tehtyyn laadukkaaseen tv-sarjaan.
VastaaPoistaMinä en koskaan tule katsoneeksi tv-sarjoja, ja niin tämäkin oli mennyt ohi.
VastaaPoistaKommenttien perusteella enpä taida koskea Satunnaiseen seuraan, vaan rajoitun tähän trilogiaan.