maanantai 7. toukokuuta 2012

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway


Minun oli vaikea päästä sisälle tähän kirjaan. Aloitin, luin välillä muuta, palasin. Vasta kirjan puolivälin paikkeilla lukeminen alkoi sujua paremmin.

Mrs. Dalloway on kirja yhdestä päivästä. Mrs. Dalloway, Clarissa, pitää illalla suuret juhlat (pääministerikin tulee) ja kirja alkaa, kun hän menee ostamaan kukkia iltaa varten. Alkulause: ”Mrs. Dalloway said she would buy the flowers herself.” Ajan kulumisesta muistuttavat Big Benin lyönnit.

Kirjassa seurataan usean henkilön tajunnanvirtaa. Henkilöstä toiseen siirrytään sujuvasti, kun he tapaavat tai vain ohittavat toisensa kadulla tai puistossa. Mrs. Dalloway nähdään eri henkilöiden silmin, hyvin erilaisena. Hänen lisäkseen tärkeimpiä hahmoja ovat hänen entinen kosijansa Peter Walsh, joka on juuri palannut Intiasta sotkettuaan naissuhteensa taas kerran, ja nuori Septimus Warren Smith, joka kärsii sotatraumoista. Tapahtuma-aika on 20-luvulla ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Septimus ja Mrs. Dalloway eivät tunne toisiaan. Heidän tarinansa vain hipaisevat, tosin tärkeällä tavalla illan juhlissa.

Minulle kirjan koskettavin henkilö oli Septimus. Hänen ajatuksensa, näkynsä ja itsemurhan miettimisensä toivat mieleen kirjailijan itsensä, kun tietää hänen kohtalonsa. 
”So there was no excuse; nothing whatever the matter, except the sin for which human nature had condemned him to death; that he did not feel.” 
Luin kirjasta painoksen, jossa on mukana Woolf-tutkijan pitkä johdanto vuodelta 1991. Luin sen vasta kirjan jälkeen. Johdannosta sai paljon taustatietoa, ja siitä selvisi, miten eri tavoin Mrs. Dallowayta on tulkittu ja tulkitaan. Johdannossa oli myös tieto, että Woolfin käyttämä kirjan työnimi oli ”Hours”. Olen lukenut Michael Cunninghamin kirjan Tunnit, jonka tekotaiteellisuudesta en pitänyt lainkaan (kirjan perusteella tehdystä elokuvasta pidin). Tiesin tietysti, että Tunnit oli yhteydessä Mrs. Dallowayhin, mutta nyt tiedän, kuinka paljon.

Mrs. Dalloway ei ollut aivan minun tyyppiseni kirja. Olen kuitenkin tyytyväinen, että luin sen. Onhan se yksi modernismin perusteoksia.

Mrs. Dallowayhin on tutustuttu myös Ankin kirjablogissa.

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
Penguin Modern Classics 2000. 213 s. (& An introduction by professor Elaine Showalter, 38 s.)
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1925.

8 kommenttia:

  1. Tämän haluan joskus lukea! En ole lukenut Woolfilta vielä mitään, mutta toivon ehtiväni korjata tuon asian kesän aikana ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ollut lukenut Woolfia aiemmin. Vaikka arvioni on vähän viileä, kirja on monestakin syystä lukemisen arvoinen.

      Poista
  2. Margit, tämä on elämäni kirja! Valitettavasti sain kirjan vain sidottuna ja nyt olen lukenut sen oikeasti hiirenkorville.

    Mrs. Dalloway on yksi kolmesta sielukirjastani. Tässä on jotenkin niin kaikki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasinkin, että sanot tästä jotakin, luettuani kommenttisi Ankille. Jotenkin Mrs. Dalloway ei vain kolahtanut minuun.

      Poista
  3. Pidän tästä kirjasta, mutta oma Woolf-suosikkini on tähän mennessä luetuista Majakka. Sitä suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En todellakaan aio lopettaa Woolfin lukemista tähän; kiitos vinkistä.

      Poista
  4. Mielenkiintoista! Woolf kuuluu niihin kirjailijoihin, joita olen yrittänyt moneen kertaan lukea, mutta en pääse alkua pidemmälle. Muistaakseni juuri tätä yritin pari vuotta sitten. Lohdullista kuulla, että jollakin muulla on ainakin alkuun samantapaista kokemusta. Ehkä voisi kokeilla tuota Majakkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Minustakin on kiva tietää, että en ole ainoa, jolla oli vaikeuksia Woolfin kanssa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.