”Makasimme selällämme, aurinko lämmitti mahaa, ja mehiläiset surisivat ympärillä; omenapuutarhasta ei nähnyt tietä, vain puiden latvoja alleviivaavan sillankaiteen, vihreälaikkuiset kukkatertut ja nuput. Tämä on hyvä maailma, minä ajattelin. Mehiläiset tekevät hunajaa mehiläistarhurille ja moninkertaistavat omenanviljelijän sadon, eikä kukaan joudu kärsimään.”
Tunnelma on noin leppoisa kirjan
alussa, kun ystävykset Siggy ja Graff lähtevät moottoripyörällään ajelemaan
Itävallan maaseudulle. Kohta kuitenkin alkavat irvingmäiset tapahtumat.
Kirjassa on kolme osaa. Kahdessa
kertojana on Graff. Keskimmäisessä lomittuvat Siggyn suvun historia toisen
maailmansodan ajalta ja hänen suunnitelmansa Wienin eläintarhan eläinten
vapauttamiseksi. Itävalta ja eläintarha vertautuvat. Ja jos lukija ei sattuisi
tuota huomaamaan, Irving laittaa Graffin sanomaan sen:
”Ja loihan Siggy joitakin hämäriä yhteyksiä oman kamalan menneisyytensä ja eläintarhaiskusuunnitelmansa välille; vaikken minä kylläkään tajua kaikkea siinä piilevää logiikkaa.”
Minulle oli yllätys Itävallan ja
Jugoslavian sodanaikaisen historian osuus kirjassa, mutta tässä täytyy muistaa,
että Vapauttakaa karhut! on ilmestynyt vuonna 1968. Yli neljäkymmentä vuotta
sitten.
Vapauttakaaa
karhut! on Irvingin esikoisteos, mutta siinä on paljon samaa kuin hänen myöhemmissä
kirjoissaan. Karhut ovat jo kirjan nimessä. Tapahtumapaikkana on Itävalta, lukuun ottamatta pientä hyppäystä Sloveniaan. Sittemmin Irvingin
kirjoissa on vain käyty Wienissä. Irvingille tyypillinen mielikuvituksellinen
liikenneonnettomuuskin on mukana. Kirjassa on paljon absurdia komiikkaa, jonka
pohjalla on kipeyttä. Huikein esimerkki on Siggyn äidin poikaystävän sekoilu
Itävallan kotkaksi pukeutuneena päivänä, jolloin Hitler päättää vallata
Itävallan.
John Irvingin lukijat pitänevät tästäkin hänen kirjastaan; minä
ainakin pidin.
Kirjassa
on kääntäjä Kristiina Rikmanin jälkisanat. Suomennos on oivallinen, vaikka
sivulla 212 puhutaankin moottoripyörän painovoimakeskuksesta. Englannin ’center
of gravity’ on suomeksi painopiste.
John Irving: Vapauttakaa karhut!
Suomentanut Kristiina Rikman
Tammen Keltainen kirjasto 2012. 405 s.
Englanninkielinen alkuteos Setting Free the
Bears, 1968
Mulla on tämä vielä lukematta, hyllyssä odottaa kyllä. Kiva kuulla, että pidit, sillä olen kuullut tästä tosi ristiriitaisia mielipiteitä. Katsotaan, miten minun käy! ;)
VastaaPoistaLuin muiden arvioita vasta kun olin julkaissut omani. Huomasin myös nuo ei niin kehuvat mielipiteet. Epäilen, että odotukset Irvingin kirjan suhteen ovat nostaneet riman korkealle. Eihän tämä mikään Garpin maailma ole, mutta hyvä kirja kuitenkin.
PoistaMinä pidin tästä "yleisesti ottaen". Ts. Vapauttakaa karhut on mainio romaani. Irvingin tuotannossa se on kuitenkin harjoitelma, joka vasta enteilee hänen tulevaa tuotantoaan.
VastaaPoistaOlen ihan samaa mieltä. Irvingin 'suuret romaanit' tulivat vasta reilusti tämän jälkeen.
PoistaMinä en ole vielä lukenut ainuttakaan Irvingiä, mutta tilanne korjautuu jonkin ajan kuluttua, sillä olen rohkaistunut niin paljon, että eräs Irvingin kirja on lainattuna. Haluan tietää, mistä miehessä on oikein kyse. =D
VastaaPoistaToivottavasti lainaamasi kirja ei ole Vapauttakaa karhut!, sillä vaikka tämäkin on hyvä kirja, Irvingillä on parempiakin, suorastaan loistavia kirjoja.
PoistaEi ole tämä kirja. =D
PoistaSepä hyvä!
Poista