Alku
ja muut ajat kertoo Alku-nimisestä kylästä, joka edustaa koko Puolaa. ”Länsirajan
vaarana on ylpeyteen lankeaminen.” Itärajalla taas ”‒ ‒
vaarana on typeryys, joka juontuu viisastelunhalusta.” Alun tapahtumia
seurataan vuodesta 1914 lähelle mullistuksia, jotka kaatoivat Puolan
sosialistisen hallinnon.
Kirjan
rakenne on erikoinen. Lyhyet luvut on kaikki otsikoitu samalla tavalla:
Genowefan aika, Misian aika, Tähkän aika, Linnanherra Popielskin aika, tai Pelin
aika, Lehmusten aika, Neljällä jaollisten asioiden aika, ja niin edelleen.
Jonkinlaisena
tarinan keskuksena on Genowefan ja hänen miehensä Mihałin mylly ja heidän
sukunsa, johon muut henkilöt liittyvät kiinteämmin tai löyhemmin. Vaikka
seurataan Puolan historiaa, niin mistään realistisesta kerronnasta ei ole
kysymys. Kirja on täynnä mystiikkaa. Kylähuora Tähkästä tulee näkijä. Linnanherra
Popielski pelaa yhden hengen luomispeliä. Näkki Pluszcz on jäänyt lampeen
sielun kadotettua kartan tiestä hengen maailmaan.
Alku
ja muut ajat käsittelee suuria asioita, luomista ja Jumalaa, ja tietysti aikaa,
ihmisten ja eläinten olemusta ja jopa esineiden olemusta. Seuraavassa on ote
luvusta Misian kahvimyllyn aika.
”Esineet ovat olioita toisesta todellisuudesta, jossa ei ole aikaa eikä liikettä. Esineistä näkyy vain pinta. Kunkin aineellisen objektin tarkoitus ja mieli määrittyvät kuitenkin sen kautta, mikä on piilossa, jossain muualla. Näin on myös kahvimyllyn kohdalla.
Kahvimylly on materian kappale, johon on puhallettu jauhamisen idea.”
Alku
ja muut ajat on varmasti hieno kirja, mutta ei sellainen, jollaisia haluaisin
lukea jatkuvasti. Olga Tokarczuk on ollut korkealla Nobel-veikkauksissa, enkä
yhtään ihmettelisi, jos tämäntyyppinen kirjallisuus palkittaisiin.
Olga
Tokarczuk: Alku ja muut ajat
Suomentanut
Tapani Kärkkäinen
Otavan
kirjasto 2007. 266 s.
Puolankielinen
alkuteos Prawiek i inne Czasy, 2000
Minä luin tämä joskus blogin alkuaikoina ja olin kyllä kanssasi samaa mieltä, tässä kirjassa on paljon hienoa, mutta ei tällaisia jaksaisi lueka useampaa putkeen. :)
VastaaPoistaJa esimerkiksi väsyneenä tätä ei pidä yrittää lainkaan.
PoistaMinusta tämä oli tosi kiehtova, mutta eipä sitten kuitenkaan ole tullut luettua enempää Tokarczukia.
VastaaPoistaLukemisesta on jo sen verran aikaa, että olen unohtanut kirjan sisällöstä suurimman osan, mutta muistan varsinkin tuon näkin. Lisäksi ajatus omena- ja päärynävuosista on jäänyt mieleeni elämään. (Kai se oli tässä kirjassa? En käsitä, missä muuallakaan.)
Muistat aivan oikein. Omena- ja päärynävuodet ovat tästä kirjasta.
PoistaMelko mystillistä ellei peräti myytillistä. Jos olisi vähän lyhyempi niin voisi vaikka kokeilla. Ehkä Valitut Palat tekee tästä lyhennelmän?
VastaaPoistaMystillisyydestä huolimatta kirja on sujuvaa luettavaa. Voisit hyvin kokeilla.
Poista