John Irving: Ikävän valtakunta

Kide-haaste 1/6

Ikävän valtakunta on ensimmäinen novelli, jolla osallistun Kide-haasteeseen. Halusin tietää, millaisen novellin saa aikaan rönsyileviä ja pitkiä romaaneja kirjoittava John Irving .

Ikävän valtakunta on rakenteeltaan varsin perinteinen yhteen asiaan keskittyvä novelli. Aluksi esitellään päähenkilön, 55-vuotiaan Minnan tapahtumaköyhä elämä. Minna on naisopiston asuntolan ruokasalin emäntä. Hänkin asuu asuntolassa, yksin, ja viettää iltansa lukemalla ja katsomalla tv:stä elokuvia. Muutos tapahtuu, kun Minnan toivoma apulaisemäntä palkataan. Celeste on nelikymmenvuotias, hilpeä ja mukava, hurmaava ja julkea, opiskelijatytöt pitävät hänestä, samoin kuin tyttöjen ympärillä pyörivät nuoret miehet. Erään tapahtuman jälkeen tilanne kärjistyy. ”Se oli aika likainen temppu” sanoo kokki Flynn Minnalle, kun he ovat jääneet kahdestaan keittiöön.

Luin Ikävän valtakunnan kirjasta Tuulesta temmattu tyttöystävä (siitä kohta lisää). Kirjassa John Irving kommentoi vuonna 1967 kirjoittamaansa novellia kutsumalla sitä vähättelevästi harrastelijamaiseksi. Sanomansa mukaan hän on siinä opetellut ”luomaan yksikön kolmannessa persoonassa puhuvan sivuhenkilön”. Minusta Minnan hahmo on hyvinkin onnistunut. Hän on sivullinen tarkkailija, elämäänsä käpertynyt. Minnan käytös novellin lopussa on täysin sopusoinnussa hänestä syntyneen mielikuvan kanssa.

Tuulesta temmattu tyttöystävä sisältää kolme osaa: Muisteloita, Kertomuksia ja Kunniantekoja. Kirjoitukset ovat vuosilta 1967-1995. Jokaisen jälkeen Irving esittää tätä kirjaa varten kirjoittamiaan kommentteja.

Muisteloissa on kolme Irvingin omaelämäkerrallista tarinaa. Kirjan suomenkieliseksi nimeksi on valittu Tuulesta temmattu tyttöystävä, vaikka se on koko kirjan tylsintä luettavaa. Se on kirjoitettu 1995 ja Irving nimittää sitä omaelämäkerrakseen. Ainakin siitä selviää, miksi hänen kirjoissaan puhutaan niin usein painista. Melkein koko juttu on painia. Ketä vastaan Irving milloinkin otteli, millaisia olivat vastustajat ja muut joukkueen jäsenet, mitä otteita hän käytti… No, tuosta tarinasta voi hypätä yli, jos ei jaksa lukea painista.

Kertomukset sisältää kuusi novellia. Ikävän valtakunta on yksi niistä. Mukana on myös Garpin maailmaan sisältyvä Pensionaatti Grillparzer. Muista novelleista varsinkin Sisätiloja miellytti minua. Siinä vertautuu vanhan pähkinäpuun tuho itävaltalaisen (!) vanhuksen kohtaloon. Lisäksi novellissa on paljon samantapaisia yksityiskohtia kuin Irvingin romaaneissa.

Osassa Kunniantekoja Irving kirjoittaa kahdesta suosikkikirjailijastaan eli Dickensistä ja Günter Grassista. Ei ole mikään ihme, että Irving ihailee Dickensiä. Isoimmat ja tärkeimmät asiat ovat ”tarina, henkilöt, nauru ja kyynelet”, ei esimerkiksi originelli tyyli. Grassin Peltirumpu on Irvingin mielestä ”paras elossa olevan nykykirjailijan kirjoittama romaani”.  Grassissa häneen vetoaa mielikuvitus.

”Kaikkein parhaimmissa romaaneissaan Grass on toden totta dickensiaaninen – siinä mielessä että hän yhdistelee synkän koomista satiiria kaikkein maallisimpaan rakkauteen, kaikkein myönteisimpään kodikkaaseen kiintymykseen.”

Kirjoittaessaan Grassiin Saksassa kohdistuneesta kritiikistä Irving tulee paljastaneeksi suhteensa arvostelijoihin, joiden mielestä suosittu kirjailija voi olla vain keskinkertainen. Irvingin tuotantoon tutustuneelle Tuulesta temmattu tyttöystävä on mielenkiintoista taustoittavaa luettavaa.

John Irving: Tuulesta temmattu tyttöystävä

Suomentanut Kristiina Rikman

Tammi 1996, 332 s

Englanninkielinen alkuteos Trying to Save Piggy Sneed, 1996