Norwegian Wood on nostalginen nimi. Juuri tuo Beatles-kappale
oli minulla aikoinaan nauhoitettuna c-kasetilla.
Kirjassa opiskelijapoika Toru ylläpitää vaikeaa
suhdetta kuolleen ystävänsä Kizukin tyttöystävään Naokoon. He olivat
muodostaneet kolmikon, Naoko, Kizuki ja Toru, kunnes Kizuki teki itsemurhan.
Toru opiskelee innottomasti teatteritiedettä. Hän
tuntee itsensä yksinäiseksi vaikka viettääkin opiskelijaelämää, juo olutta ja
viskiä ja iskee tyttöjä kaverinsa Nagasawan kanssa. Torun elämässä on muitakin
naisia kuin Naoko. Hän ihailee Nagasawan tyttöystävää. Hän ihastuu samoilla
luennoilla käyvään Midoriin. Hän tutustuu vanhempaan Reikoon, joka asuu Naokon
huonetoverina vuoristoparantolassa. Toru tuntuu kelluvan tapahtumasta ja
ihmisestä toiseen. Ei ole ihme, että kirjassa viitataan Sieppariin
ruispellossa.
Norwegian Woodissa soi 60-luvun lopun musiikki.
Siinä sivutaan myös opiskelijalevottomuuksia (minulle oli uutta, että niitä oli
Japanissakin).
Olen lukenut aiemmin Murakamilta kirjan
Sputnik-rakastettuni, jonka tunnelmaan ihastuin. Norwegian Woodissa ei ollut
samanlaista mystiikkaa, vaikka Naokon parantola ei tuntunutkaan kovin
todelliselta. Jonkinlaista taikaa on seuraavassa yöllisessä kohtaamisessa.
”Naoko nousi seisomaan kuin käskystä ja lähti hiipimään kohti sängyn päätyä yöpaita vaimeasti kahisten. Hän polvistui lattialle tyynyni viereen ja katsoi minua suoraan silmiin. Tuijotin takaisin, mutta Naokon katse ei kertonut mitään. Hänen oudon läpikuultavat silmänsä olivat kuin ikkunoita tuonpuoleiseen maailmaan, mutta vaikka tähyilin pitkään niiden syvyyksiin, en nähnyt mitään. Kasvojemme välillä oli vain parikymmentä senttiä, mutta hän oli valovuosien päässä minusta.”
En lukenut Norwegian Woodia niinkään
rakkausromaanina, vaan kertomuksena kasvamisesta aikuisuuteen, kun nuoruuden
haaveet kuolevat pois.
Haruki Murakami: Norwegian Wood
Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut
Aleksi Milonoff
Tammen Keltainen kirjasto 2012, 426 s
Japaninkielinen alkuteos Noruwei no mori, 1987
Tuo siteeraamasi kohta muuten muistuttaa Sputnik-rakastettuni -kirjan kohtaa, jossa Miu herää keskellä yötä ja Sumire käyttäytyy erikoisesti. Oli kiva lukea mietteesi Norwegian Woodista!
VastaaPoistaJuuri tuo samanlaisuus Sputnikiin sai minut valitsemaan sitaatin.
PoistaMinulla oli aikoinaan kovatovat odotukset Murakamille, mutta toistaiseksi Norwegian Wood on ainoa lukemani kirja häneltä. En ihan täysillä pitänyt kirjasta, vaikka se olikin ihan mielenkiintoinen. Monet ovat eri mieltä.
VastaaPoista"Kovat odotukset" suom. huom.
PoistaKuten huomaat kirjoituksestani, minäkin pidin Sputnik-rakastetustani enemmän, vaikka luin Norwegian Woodinkin ihan mielelläni.
Poista