tiistai 5. elokuuta 2014

Kuukauden nobelisti William Faulkner: Liekehtivä elokuu

Kolme yhdysvaltalaista kirjailijaa sai Nobelin palkinnon varsin lähekkäin, William Faulkner 1949, Ernest Hemingway 1954 ja John Steinbeck 1962. Näistä kolmesta Faulkner on jäänyt minulle etäisimmäksi. Olen lukenut muutaman hänen romaaninsa, tämän Liekehtivän elokuunkin joskus nuoruudessani. Nyt sen lukeminen ei herättänyt minkäänlaisia muistikuvia, mikä on yllättävää, sillä niin vahva painostava tunnelma kirjassa on.

Liekehtivä elokuu on hyvin hidas kirja. Keskeisimmät henkilöt esitellään perusteellisesti, mutta ei välttämättä silloin, kun he ilmestyvät tekstiin ensimmäisen kerran. Sukuhistoria ja elämänvaiheet auttavat ymmärtämään ihmisten toimintaa niiden parin kuukauden aikana, joita kirjassa kuvataan.

Tapahtumapaikka on Jefferson, Mississippi, Yhdysvaltojen syvää etelää, jossa valkoiset ja neekerit ovat kaksi täysin erillistä rotua. Käytän tässä sanaa neekeri kuten sitä käytetään kirjassakin. Liekehtivä elokuu on ilmestynyt vuonna 1932 ja suomennos 1968. Jeffersoniin kauan sitten asettunut jenkki, jota yhteisö ei hyväksynyt koskaan, puhuu tyttärelleen:
”Muista tämä. Isoisäsi ja veljesi lepäävät täällä. Heitä ei murhannut yksi ainoa valkoinen mies, vaan kirous, jonka Jumala sinkosi kokonaiselle rodulle, ennen kuin isoisäsi tai veljesi tai minä tai sinä olimme syntyneetkään. Rodulle, joka on tuomittu ja kirottu ikuisesti olemaan osa valkoisen rodun tuomiosta ja kirouksesta sen syntien vuoksi. Muista se. Hänen tuomionsa ja hänen kirouksensa. Ikuisesti ja ainaisesti. Minun. Äitisi. Sinun, vaikka olet vielä lapsi. Jokaisen jo syntyneen ja vastedes syntyvän valkoisen lapsen kirous.”
Alussa viimeisillään raskaana oleva Lucy tulee Jeffersoniin etsimään miestä, joka on jättänyt hänet pulaan.  Kirja alkaa Lucysta ja päättyy häneen, mutta kertoo ennen kaikkea Christmasista. Christmas on mies, joka näyttää valkoiselta. Valkoiset luulevat häntä valkoiseksi ja mustat luulevat häntä valkoiseksi. Hänessä on kuitenkin neekeriverta. Heti kun tieto leviää, Christmasista tulee valkoisten silmissä neekeri, kirottu nekru. On siis tärkeämpää, mitä ihmisestä luullaan ja sanotaan kuin se, millaiseksi hänet on koettu. Asiahan voisi olla joku muukin kuin rotu. Jopa Christmas itse on muokannut omaa elämäänsä neekeriverensä mukaan.

Uskonto (uskonnot) ovat mukana ihmisten elämässä tai ainakin taustalla vaikuttamassa. Yksi päähenkilöistä on viralta pantu epäonnistunut pappi. Christmasin kasvatusisä on ollut vahingollisen kiihkouskovainen. Nimi Christmas tulee siitä, että hänet jätettiin vauvana orpokodin rappusille jouluna. Raamatulliseen yhteyteen viitataan kirjassakin, vaikka Christmas on paha mies. Hän on tappanut ja tappaa.

Liekehtivä elokuu ei ole helppoa luettavaa. Sitä pitää lukea ajatuksella, ja ajatuksen aiheita siinä riittää.

Faulknerin teoksia on suomennettu monta, mutta ilmeisesti niitä luetaan enää vähän. Blogeista löysin vain muutaman arvion:

Villipalmut, Kirjavinkit
Kylä, Elämää ja aspartaamia
Kun tein kuolemaa, Kirjahullun mietteitä
Ääni ja vimma, Kirjanurkkaus
Voittamattomat, Kirjallisuuden Nobelistit

William Faulkner: Liekehtivä elokuu
Tammen Keltainen kirjasto 1968, 387 s.
Suomentanut Kai Kaila
Englanninkielinen alkuteos Light in August 1932

12 kommenttia:

  1. Minullekin Faulkner on jäänyt pääosin lukematta, olen muutaman novellin lukenut. Teoksia on kylläkin saatavilla hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielipiteet Faulknerista tuntuvat vaihtelevan. Kannattaa lukea ja luoda omansa.

      Poista
  2. Olen lukenut Faulkenilta jotain ajat sitten. Kirjan nimi on unohtunut, mutta muistelen pitäneeni siitä. Tämä on kyllä yksi sellainen nimi, jonka pariin haluan etsiytyä jossain vaiheessa. Luulisi hänen kirjojaan ainakin kirjastosta löytyvän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytyypä sentään joku, joka on pitänyt Faulknerista! Kirjastoista löytyy hänen kirjojaan. Tämä minunkin lukemani on kirjastosta.

      Poista
  3. Minun muistikuvissani Faulkner kuuluu lokeroon "vaikea kirjailija." Muistelisin, että Ääni ja vimma jäi aikoja sitten kesken tai sitten luin sen väkisin loppuun. Työlästä sen lukeminen ainakin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin luokittelisin Faulknerin aika vaikeaksi. Mutta ei Liekehtivä elokuu mitenkään mahdottoman vaikea ollut.

      Poista
  4. Olen Kun tein kuolemaa lukenut ja inhosin sen itsetarkoituksellista vaikeutta. Jotkut yksittäiset luvut olivat kiinnostavia mutta en jaksa arvostaa kirjaa jossa odotuksena on että lukee monta kertaa muistiinpanoja tehden että siitä saa jotain irti...

    Ei ole poissuljettua että kokeilen joskus jotain toista kirjaansa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut kirjaa Kun tein kuolemaa. Liekehtivä elokuu ei ollut aivan noin hankala.

      Poista
  5. Olen lukenut vain Karhu ja muita novelleja -kirjan, muistaakseni keltaista kirjastoa. En oikein saanut otetta tekstiin, saati sisältöön. Hyllyssä olisi Villipalmut, joka pitäisi lähiaikoina lukea. Ehkäpä tuostakin jotain saa irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Villipalmut. Minusta siinä on selkeämpi tarina kuin Liekehtivässä elokuussa.

      Poista
  6. Kuulostaa kiinnostavalta. Mielestäni meillä on Ääni ja vimma kotona hyllyssä, mutta en ole aivan varma. Joka tapauksessa Faulkner on sellainen nimi, että siihen voisi tutustua, ehkä vaikka tähän teokseen. Tai Villipalmuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Faulkneria kannattaa kokeilla jossain vaiheessa. Jospa vaikka pitäisit.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.