Kolme yhdysvaltalaista kirjailijaa sai Nobelin
palkinnon varsin lähekkäin, William Faulkner 1949, Ernest Hemingway 1954 ja
John Steinbeck 1962. Näistä kolmesta Faulkner on jäänyt minulle etäisimmäksi.
Olen lukenut muutaman hänen romaaninsa, tämän Liekehtivän elokuunkin joskus nuoruudessani. Nyt sen lukeminen ei
herättänyt minkäänlaisia muistikuvia, mikä on yllättävää, sillä niin vahva
painostava tunnelma kirjassa on.
Liekehtivä
elokuu on
hyvin hidas kirja. Keskeisimmät henkilöt esitellään perusteellisesti, mutta ei
välttämättä silloin, kun he ilmestyvät tekstiin ensimmäisen kerran.
Sukuhistoria ja elämänvaiheet auttavat ymmärtämään ihmisten toimintaa niiden
parin kuukauden aikana, joita kirjassa kuvataan.
Tapahtumapaikka on Jefferson, Mississippi,
Yhdysvaltojen syvää etelää, jossa valkoiset ja neekerit ovat kaksi täysin
erillistä rotua. Käytän tässä sanaa neekeri kuten sitä käytetään kirjassakin. Liekehtivä elokuu on ilmestynyt vuonna
1932 ja suomennos 1968. Jeffersoniin kauan sitten asettunut
jenkki, jota yhteisö ei hyväksynyt koskaan, puhuu tyttärelleen:
”Muista tämä. Isoisäsi ja veljesi lepäävät täällä. Heitä ei murhannut yksi ainoa valkoinen mies, vaan kirous, jonka Jumala sinkosi kokonaiselle rodulle, ennen kuin isoisäsi tai veljesi tai minä tai sinä olimme syntyneetkään. Rodulle, joka on tuomittu ja kirottu ikuisesti olemaan osa valkoisen rodun tuomiosta ja kirouksesta sen syntien vuoksi. Muista se. Hänen tuomionsa ja hänen kirouksensa. Ikuisesti ja ainaisesti. Minun. Äitisi. Sinun, vaikka olet vielä lapsi. Jokaisen jo syntyneen ja vastedes syntyvän valkoisen lapsen kirous.”
Alussa
viimeisillään raskaana oleva Lucy tulee Jeffersoniin etsimään miestä, joka on
jättänyt hänet pulaan. Kirja
alkaa Lucysta ja päättyy häneen, mutta kertoo ennen kaikkea Christmasista.
Christmas on mies, joka näyttää valkoiselta. Valkoiset luulevat häntä
valkoiseksi ja mustat luulevat häntä valkoiseksi. Hänessä on kuitenkin
neekeriverta. Heti kun tieto leviää, Christmasista tulee valkoisten silmissä
neekeri, kirottu nekru. On siis tärkeämpää, mitä ihmisestä luullaan ja sanotaan
kuin se, millaiseksi hänet on koettu. Asiahan voisi olla joku muukin kuin rotu.
Jopa Christmas itse on muokannut omaa elämäänsä neekeriverensä mukaan.
Uskonto
(uskonnot) ovat mukana ihmisten elämässä tai ainakin taustalla vaikuttamassa.
Yksi päähenkilöistä on viralta pantu epäonnistunut pappi. Christmasin
kasvatusisä on ollut vahingollisen kiihkouskovainen. Nimi Christmas tulee
siitä, että hänet jätettiin vauvana orpokodin rappusille jouluna.
Raamatulliseen yhteyteen viitataan kirjassakin, vaikka Christmas on paha mies.
Hän on tappanut ja tappaa.
Liekehtivä elokuu
ei ole helppoa luettavaa. Sitä pitää lukea ajatuksella, ja ajatuksen aiheita
siinä riittää.
Faulknerin
teoksia on suomennettu monta, mutta ilmeisesti niitä luetaan enää vähän.
Blogeista löysin vain muutaman arvion:
Villipalmut, Kirjavinkit
Kylä, Elämää ja aspartaamia
Kun tein kuolemaa,
Kirjahullun mietteitä
Ääni ja vimma, Kirjanurkkaus
Voittamattomat,
Kirjallisuuden Nobelistit
William Faulkner: Liekehtivä elokuu
Tammen Keltainen kirjasto 1968, 387 s.
Suomentanut Kai Kaila
Englanninkielinen alkuteos
Light in August 1932
Minullekin Faulkner on jäänyt pääosin lukematta, olen muutaman novellin lukenut. Teoksia on kylläkin saatavilla hyvin.
VastaaPoistaMielipiteet Faulknerista tuntuvat vaihtelevan. Kannattaa lukea ja luoda omansa.
PoistaOlen lukenut Faulkenilta jotain ajat sitten. Kirjan nimi on unohtunut, mutta muistelen pitäneeni siitä. Tämä on kyllä yksi sellainen nimi, jonka pariin haluan etsiytyä jossain vaiheessa. Luulisi hänen kirjojaan ainakin kirjastosta löytyvän.
VastaaPoistaLöytyypä sentään joku, joka on pitänyt Faulknerista! Kirjastoista löytyy hänen kirjojaan. Tämä minunkin lukemani on kirjastosta.
PoistaMinun muistikuvissani Faulkner kuuluu lokeroon "vaikea kirjailija." Muistelisin, että Ääni ja vimma jäi aikoja sitten kesken tai sitten luin sen väkisin loppuun. Työlästä sen lukeminen ainakin oli.
VastaaPoistaKyllä minäkin luokittelisin Faulknerin aika vaikeaksi. Mutta ei Liekehtivä elokuu mitenkään mahdottoman vaikea ollut.
PoistaOlen Kun tein kuolemaa lukenut ja inhosin sen itsetarkoituksellista vaikeutta. Jotkut yksittäiset luvut olivat kiinnostavia mutta en jaksa arvostaa kirjaa jossa odotuksena on että lukee monta kertaa muistiinpanoja tehden että siitä saa jotain irti...
VastaaPoistaEi ole poissuljettua että kokeilen joskus jotain toista kirjaansa...
En ole lukenut kirjaa Kun tein kuolemaa. Liekehtivä elokuu ei ollut aivan noin hankala.
PoistaOlen lukenut vain Karhu ja muita novelleja -kirjan, muistaakseni keltaista kirjastoa. En oikein saanut otetta tekstiin, saati sisältöön. Hyllyssä olisi Villipalmut, joka pitäisi lähiaikoina lukea. Ehkäpä tuostakin jotain saa irti.
VastaaPoistaOlen lukenut Villipalmut. Minusta siinä on selkeämpi tarina kuin Liekehtivässä elokuussa.
PoistaKuulostaa kiinnostavalta. Mielestäni meillä on Ääni ja vimma kotona hyllyssä, mutta en ole aivan varma. Joka tapauksessa Faulkner on sellainen nimi, että siihen voisi tutustua, ehkä vaikka tähän teokseen. Tai Villipalmuihin.
VastaaPoistaFaulkneria kannattaa kokeilla jossain vaiheessa. Jospa vaikka pitäisit.
Poista