tiistai 29. heinäkuuta 2014

Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä

Kuolleiden lelujen kesä on Antonio Hillin ensimmäinen, Barcelonaan sijoittuva poliisidekkari. Argentiinalaistaustainen komisario Héctor Salgado palaa töihin jouduttuaan välillä pakkolomalle tekemänsä pahoinpitelyn vuoksi. Pahoinpitely liittyi ihmissalakuljetusjuttuun, jonka tutkinta jatkuu ja etenee tässä kirjassa. Tosin Salgado ei tietenkään saa osallistua tuon jutun tutkintaan.

Salgadon lähimmät työtoverit ovat rikosylikonstaapeli Martina Andreu sekä hänen lomansa aikana työt aloittanut komisario Leire Castro. Yksityiselämässä Salgado on eronnut ja hänellä on yksi poika. Ero johtui siitä, että vaimo Ruth löysi seksuaalisuutensa uuden ulottuvuuden ja kumppanikseen naisen.

Salgado saa tutkittavakseen tapauksen, jossa nuori poika on parin ystävänsä kanssa juhlittuaan pudonnut ikkunasta kadulle ja kuollut. On epäilty tapaturmaa tai itsemurhaa, mutta murhastahan on tietysti kysymys. Juttuun sotkeentuneet ovat rikkaita ja hyväosaisia, mutta kulissien takaa löytyy kaikenlaista likaa. Heti alussa lukijalle paljastetaan, että taustalla on vanha hukkumiskuolema.

Kuolleiden lelujen kesä on ollut Espanjassa valtavan suosittu ja olen lukenut kirjasta positiivisia suomalaisarvioitakin. Ehkä siksi odotukseni olivat turhan korkealla. Kuolleiden lelujen kesä on aivan hyvä rikosromaani, mutta ei poikkeuksellinen. Murhan syynäkin on sen tyyppisiä asioita, joita nykyisin käsitellään dekkareissa ahkerasti. Liikoja yksityiskohtaisia raakuuksia ei ole, mikä on minusta positiivista.

Kirjan lopussa on koukku, jonka tarkoitus on saada lukija jatkamaan seuraavaan Salgado-kirjaan Los buenos suicidas (Kauniit kuolemat). Minä luen sen varmasti joskus, koska ostin kirjan keväällä Espanjasta. En löytänyt sieltä tätä ensimmäistä, mutta halusin tietysti lukea tämän ensin.

Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä
Otava 2012, 379 s.
Suomentanut Taina Helkamo
Kannen suunnittelu Timo Numminen, kannen kuva Brad Swonetz/Corbis/SKOY
Espanjankielinen alkuteos El verano de los juguetes muertos 2011

6 kommenttia:

  1. Antonio Hill on jäänyt lukematta...mistä näitä dekkareita riittääkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu riittävän, vähän joka maasta. Ovat ilmeisesti suosittuja, koska niitä käännetään meillekin paljon.

      Poista
  2. Minäkin luin tämän aiemmin kesällä, ja pidin tästä kolmen tähden arvoisesti - eli ihan ok dekkari, vaikkei mikään maailmojen mullistaja ollutkaan. :) Mukavaa kuitenkin, että näitä espanjalaisdekkareita suomennetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua espanjalaiset dekkarit kiinnostavat sikäli, että yleensä luen ne alkukielellä. Tämä kirja oli poikkeus.

      Poista
  3. Espanjalaisia dekkareita en ole tainnutkaan koskaan lukea, täytynee laittaa tämä muistiin. Erityisesti juuri nyt kiinnosti tämä raakuuksien puuttuminen, huomaan että luettuani nyt kaksi Poznanskia (ja Tulen ja jään laulua) en kaipaa juuri verta. Alkukielellä luku ei tosin minulta onnistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Espanjalaisista dekkareista voisit kokeilla Hillin lisäksi/sijasta Giménez Bartlettin Petra Delicado -kirjoja.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.