Fred Vargas: Kuriton mies nurin

Kuriton mies nurin on toinen lukemani Fred Vargasin komisario Adamsberg -dekkari. Ensimmäinen oli Sinistenympyröiden mies. Kirja oli minulla kesän ulkomaanmatkan lukemisena, koska halusin mukaan jotakin kevyttä (sisällöltään ja massaltaan). Tulin lukeneeksi ainoastaan lentokoneessa, kuten usein käy, ja luin kirjan loppuun vasta Suomessa.

Kuriton mies nurin on vähän outo dekkari. Siinä on ihmissusiaihe, joka sai ainakin minut välillä tuntemaan, että luin satukirjaa. Kirjassa ei suinkaan uskoteltu, että ihmissusia olisi olemassa, vaan tapahtuneille murhille ja lampaiden raateluille etsittiin oikeaa syytä. Ihmissusista ja niihin liittyvistä ranskalaisista myyteistä puhuttiin kuitenkin koko ajan. On vaikea uskoa, että nykyaikana Ranskassa edes syrjäisimmillä vuoristoseuduilla joku uskoisi ihmissusiin.

Kirjasta vei mielenkiintoa se, että syyllisen arvasi viimeistään puolivälin paikkeilla. Tapaus oli niin ilmiselvä. Syy murhiin selvisi vasta lopussa, mutta tekijä aikaisemmin.

Itse komisario Adamsberg esiintyy tässä kirjassa aika vähän. Enemmän liikutaan hänen entisen rakastettunsa Camillen ja tämän vuoristolaisystävien parissa. Adamsbergin erikoiset toimintatavat ja poikkeuksellinen ajatuksenjuoksu kuitenkin ratkaisevat jutun. Komisarion työtoveri Danglard, joka vain pistäytyy tässä kirjassa, ei ymmärrä, miten Adamsberg menettelee.

”Adamsbergin ajatuskulkujen seuraaminen oli kuitenkin liikaa Danglardin hermoille. Komisarion ajatukset nimittäin olivat luonteeltaan epämääräisiä, olomuodoltaan kaasun, nesteen ja kiinteän aineen välimailta, ja kaiken kukkuraksi niillä oli tapana kasautua yhteen muiden, näennäisesti täysin asiaan kuulumattomien ajatusten kanssa. Kun Danglard neulanterävässä mielessään jaotteli, lajitteli ja sarjoitti faktoja ja pusersi niistä järjestelmällisiä ratkaisuja, Adamsberg sekoitti analyysitasot, eteni vaiheesta toiseen väärässä järjestyksessä, hajotti syyt ja seuraukset, tavoitteli tuulta. Ja loppujen lopuksi hän kiskoi totuuden kaaoksen keskeltä kummallisella hitaalla tavallaan.”

Pokkarin kansi on niin pimeä, että siitä tuskin näkyy mitään. Siksi laitoin kuvaksi villisian porsaan, vaikka se ei ole sen enempää lammas kuin ihmissusikaan.

Fred Vargas: Kuriton mies nurin

Gummerus, Loisto-pokkari 2007, 2. painos, 376 s.

Suomentanut Marja Luoma

Ranskankielinen alkuteos L’Homme à l’envers 1999