W. G. Sebald: Huimaus

W. G. Sebaldin Huimaus on hämmentävä kirja. Siinä on neljä nimettyä osaa, jotka näennäisestä erillisyydestään huolimatta muodostavat kokonaisuuden. Ensimmäinen ja kolmas kertovat Henri Beylestä (Stendhal) ja Franz Kafkasta. Kahdessa muussa nimeämätön minäkertoja, jota lukija ilman muuta pitää kirjailija Sebaldina, kuvailee matkojaan Wienissä ja Pohjois-Italiassa. Italiassa hän seurailee Kafkaa, joka vietti jonkin aikaa Desenzanossa Garda-järven rannalla.

Tekstin lomassa on mustavalkoisia kuvia lisäämässä dokumentaarisuuden vaikutelmaa. Kuvia on milloin taideteoksista, milloin käsin kirjoitetuista riveistä tai pizzerian laskusta. Jotkut kuvista ovat aitoja, mutta ilmeisesti seassa on väärennöksiä.

Huimauksessa on paljon viittauksia tapahtumiin ja ihmisiin. Osa oli minulle tuntemattomia, esimerkiksi saksalainen runoilija Ernst Herbeck. Lukiessa joutuikin tarkistamaan, keitä ihmiset olivat ja olivatko he ja tapahtumat todellisia. Tästä lukija pääseekin sujuvasti kirjan viimeiseen kertomukseen nimeltään Il ritorno in patria (paluu isänmaahan). Siinä kertoja päätyy vanhaan kotikyläänsä, jota hän kutsuu vain kirjaimella W. Siellä hän keräilee yhteen katkelmia menneisyydestään.

”Mitä enemmän kuvia menneisyydestä minulla on koossa, minä sanoin, sitä epätodennäköisemmältä minusta näyttää, että menneisyys on todella ollut niiden kuvien mukaista, sillä mikään menneisyydessä ei ollut normaalia, enimmäkseen se oli naurettavaa, ja ellei naurettavaa niin sitten kauhistuttavaa.”

Tuolla menneisyydellä on tunnistettavia yhteyksiä, kuten kertojan lapsena tuntemalla metsästäjä Schlagilla Kafkan metsästäjä Gracchukseen.

Sanna piti kirjan alppimaisemista, Kirjavinkeissä Huimausta pidettiin luonnoksena Sebaldin myöhempään tuotantoon.

W. G. Sebald: Huimaus

Tammen Keltainen kirjasto 2011, 240 s.

Suomentanut Oili Suominen

Saksankielinen alkuteos Schwindel. Gefühle 1990