Ferdinand von Schirach: Tabu

Sain Ferdinand von Schirachin Tabun lahjaksi saksalaisilta ystäviltäni. Kirja on ollut Saksassa myyntimenestys. Tietääkseni sitä ei ole suomennettu, vaikka muita von Schirachin kirjoja löytyy suomeksi Atenan kustantamina. En tiennyt kirjailijasta, enkä kirjasta mitään etukäteen. Lukiessani huomasin, että olin saanut hyvän kirjan.

Päähenkilö on Sebastian von Eschburg, köyhtyneen aatelissuvun viimeinen poika. Sebastianilla on synestesia, mutta sitä ei kukaan huomaa. Häntä pidetään vain määrittelemättömällä tavalla vähän outona. Sebastianin lapsuuden voimakkaimmat kokemukset ovat metsästysretki isän kanssa ja isän itsemurha. Nämä kaksi asiaa seuraavat häntä koko ajan. Sebastianista tulee kansainvälisesti tunnettu taidevalokuvaaja. Kaikki hänen valokuvansa ovat mustavalkoisia.

Kirjan alku on hyvin vaikuttava. Tyyli on selkeä, lauseet lyhyitä. Sebastianin tunteet kuvataan teoin, eikä sanoin, mikä on tehokasta.

Puolivälin jälkeen käykin ilmi, että Tabu on rikosromaani. Näkökulma vaihtuu Sebastianista kuuluisaan puolustusasianajajaan. Samalla kirjan intensiteetti valitettavasti laskee, siitä huolimatta että rikos, jos sitä tässä oikeastaan onkaan, on mielikuvituksellisesti kehitelty. Kysymys on siitä, mikä on taidetta. Ja vielä enemmän tästä:

”Sie haben in diesem Interview gesagt, Wahrheit und Wirklichkeit seien ganz verschiedene Dinge, - -”

(Olette sanonut tässä haastattelussa, että totuus ja todellisuus ovat aivan eri asioita, - -)

Vaikka kirjoitin edellä, että Tabu on rikosromaani, niin tämä on niillä rajoilla, että kannattaako kirjaa luokitella (ja tarvitseeko). Voimme puhua pelkästä romaanista.

Tabusta saan toisen merkinnän Kirjakaapin kummitus -blogin kesäiseen kirjankansibingoon.

Ferdinand von Schirach: Tabu

Piper 2015, 256 s.

Ilmestynyt ensimmäisen kerran 2013