Kuukauden nobelisti Halldór Laxness: Maan valo

Maan valo on julkaistu Islannissa neljässä osassa vuosina 1937-1940. Osien nimet ovat Maan valo, Suvimaan linna, Runoilijan talo ja Taivaan kauneus. Osina julkaisemisesta huolimatta kirja on yksi kokonaisuus.

Maan valo on runoilijan kasvutarina, tai oikeastaan lapsuuteen ja nuoruuteen keskittyvä elämäntarina. Ensimmäisessä osassa pieni Ólafur Kárason on joutunut kunnan elätiksi, kun vanhemmat ovat hylänneet hänet. Poika on sijoitettu maataloon, jossa hänet pakotetaan tekemään liian raskasta työtä ja jossa häntä pahoinpidellään niin, että hän joutuu lopulta kahdeksi vuodeksi sänkypotilaaksi. Ankeista oloista huolimatta hän tuntee vetoa kirjoihin ja runouteen. Katkera suru on, kun häneltä viedään pois ja poltetaan kirja, jonka hän on saanut salaa hankituksi. 

”Silloin alkoi poika itkeä. Se oli ensimmäinen suuri suru jonka hän muisti. Hän oli varma siitä, että näin orpona hän ei ollut itkenyt koskaan sen jälkeen kun häntä vietiin säkissä pois äitinsä luota, eräänä talvipäivänä, niin kauan sitten ettei hän enää muistanutkaan. Tosin hän ei ollut kirjaa koskaan ymmärtänyt, mutta ei se mitään, tärkeintä oli että tämä oli hänelle salaisuus ja haave ja turvapaikka. Lyhyesti sanoen: se oli hänen kirjansa.”

Kun Ólafur pääsee pois tilalta, hän asettuu pieneen, vuonon pohjukassa sijaitsevaan kylään. Hän osoittautuu epäkäytännölliseksi haaveilijaksi, joka elää päivästä päivään suunnittelematta tulevaisuutta. Hän tekee satunnaisia töitä ja saa silloin tällöin muutaman lantin myös runoista, joita kirjoittaa hautajaisiin tai miehille, jotka kosiskelevat niiden avulla ihastustaan. Kaikki kutsuvat Ólafuria runoilijaksi, vaikka hän ei koskaan julkaise mitään. Naisiin hänen siniset silmänsä ja kullanhohtoinen punertava tukkansa vetoavat.

Jos vertaan Maan valoa Laxnessin kuuluisimpaan teokseen Salka Valkaan, niin yhtäläisyyksiä on. Molemmat ovat kasvutarinoita. Molemmissa on myös vahvasti läsnä islantilainen kyläyhteisö. Salka Valka on yhteiskunnallisempi, vaikka on tässäkin esimerkiksi työväenyhdistyksen ja Tosi Islantilaisten yhdistyksen välistä skismaa sekä paikallisten johtajien pilkallista kuvausta. Salka Valka on tiiviimpi. Maan valo on pitkä ja valitettavasti välillä myös pitkästyttävä. Salka Valka on positiivinen hahmo, lähtökohdistaan huolimatta itsenäinen ja yritteliäs nuori nainen. Sen sijaan Ólafur Kárason muuttuu koko ajan negatiivisemmaksi.

En tarkoita, että kirja voi olla hyvä vain, jos sen päähenkilö on sympaattinen. Tässä kuitenkin runoilijaksi sanotun miehen käytös alkoi häiritä lukemista. Ólafur halusi kirjoittaa, koska hän rakasti kauneutta, varsinkin luonnon kauneutta, taivasta ja jäätikköä. Usein hän vain makasi katselemassa taivaalle. Hänellä oli itseään huomattavasti vanhempi vaimo, joka joutui elättämään perhettä usein käytännössä kerjäämällä. Vaimon olemassaolo ei tietenkään estänyt runoilijaa rakastumasta muihin naisiin. Lapsiinsa Ólafur suhtautui välinpitämättömästi. Hänestä lapset olivat yhdentekeviä. No, hehän kuolivatkin pois.

Pahin juttu tapahtui viimeisessä osassa Taivaan kauneus, kun Ólafur makaa väkisin 14-vuotiaan tytön, jolle hänen on tarkoitus opettaa kristinoppia. Ólafur puolustautuu sanomalla, että se vain tapahtui ja että tyttökään ei vastustellut. Kyseessä oli yksinkertaisesti raiskaus. Siinä vaiheessa loputkin vähät sympatiani katosivat. Jos kirjailijan oli tarkoitus kertoa, että Ólafur oli elämänsä aallonpohjassa, niin valittu keino oli vastenmielinen.

Päähenkilöstä johtui, että en voinut pitää kirjasta, vaikka sen alku oli lupauksia herättävä.

Laxnessin kirjoista ilmeisesti ainoa, jota edelleen luetaan paljon, on Salka Valka. Hänen teoksiaan on suomennettu monta, mutta löysin vain muutamia blogikirjoituksia:

Salka Valka, Jokken kirjanurkka

Jäätikön jumalat, Kirjasampo

Pitäjänkertomus, Kanervala

Halldór Laxness: Maan valo

Ruotsin kielestä suomentanut Kristiina Kivivuori, runot suomentanut Kirsi Kunnas

WSOY 1953, 567 s.

Islanninkieliset alkuteokset I Ljós Heimsins 1937, II Höll sumarlandsins 1938, III Hús skáldsins 1939, IV Fegurd himinsins 1940