sunnuntai 16. elokuuta 2015

Karen Blixen: Eurooppalaisena Afrikassa

”Minulla oli Afrikassa maatila Ngong-vuoren juurella. Itse päiväntasaaja kulki ylänkömaan kohdalla, viisikolmatta mailia pohjoisempana. Mutta maatilani oli kaksituhatta metriä merenpinnan yläpuolella. Keskellä päivää saattoi hyvinkin tuntua siltä kuin olisi päästy korkealle ja auringon likelle, mutta iltapuolet ja illat olivat kirkkaita ja viileitä ja yöt kylmiä.”
Eurooppalaisena Afrikassa ei ole romaani, vaan Karen Blixen kertoo siinä kokemuksistaan, kun hänellä oli kahvitila nykyisessä Keniassa 1910-luvulta vuoteen 1931. Oikeastaan Blixen kuvailee enemmän Afrikan luontoa ja asukkaita kuin omaa elämäänsä. Elokuvan Minun Afrikkani nähneiden on turha etsiä tästä elokuvan käsikirjoitusta, vaikka Denys Finch Hutton käykin välillä lennättämässä Blixeniä pienkoneellaan.

Blixenin kuvaileva teksti on kaunista ja rauhallista. Televisiosta luontodokumentteja katselleen nykylukijan on helppo kuvitella mielessään laajat kuumuutta väreilevät tasangot tai eläinlaumat, kuten vaaleanpunaisina hehkuvat flamingot.

Blixenin tila oli kikujujen alueella, joten hänen työväkensä kuului enimmäkseen kyseiseen heimoon. Hän oli tekemisissä myös masaiden ja somalien kanssa. Oman kertomansa mukaan hän tuli erinomaisesti toimeen ”alkuasukkaiden” kanssa. Kun Blixen kirjoittaa afrikkalaisten luonteesta ja tavoista, hän tekee kovasti yleistyksiä, mutta niinhän me teemme helposti nykyisinkin.

Vanhoihin kirjoihin on joskus vaikea suhtautua. Blixenin näkemys Afrikasta ja afrikkalaisista lienee ollut omana aikanaan humaani, mutta asetelma vaivaa kuitenkin: Blixen on valkoinen eurooppalainen, joka on tullut vieraalle alueelle. Ajattelin taas lukiessani, että miten ihmeessä eurooppalaiset ovat voineet noin vain mennä muihin maanosiin ja viedä sinne omia tapojaan ja uskomuksiaan, kuten kristinuskoa, kuvitellen edustavansa edistystä ja sivistystä. Ja vain satakunta vuotta sitten.

Vaikka Karen Blixen ponnisteli ahkerasti, niin hän ei menestynyt. Tila oli liian korkealla merenpinnasta, jotta se olisi soveltunut kahvinviljelyyn. Nuoret kahvipensaat paleltuivat, kasvitaudit iskivät ja jopa heinäsirkat vaivasivat. Lopulta Blixenin oli pakko myydä tilansa ja lähteä Afrikasta. Junalla pois matkustaessaan hän katseli rakastamiaan vuoria.
”Täältä saatoin nähdä lounaassa Ngongin vuorijonon. Sen ylevä aaltoviiva kohosi ympäröivän laakean maan yläpuolelle tummemman sinisenä kuin taivas. Mutta se oli jo niin kaukana, että pitkän selänteen kaikki neljä huippua näyttivät vähäpätöisiltä – tuskinpa niitä voi erottaa. Toisin oli laita, kun katseli maatilalta, ikään kuin edessä olisi toinen vuori. Sen ääripiirteet tasoittuivat ja vähitellen katosivat sitä mukaa kuin välimatka piteni.”

Karen Blixen: Eurooppalaisena Afrikassa
Suomentanut Werner Anttila
Karisto 2009, 11. painos, 485 s. (1. suomenkielinen painos 1938)
Tanskankielinen alkuteos Den afrikanske farm 1937

12 kommenttia:

  1. Hyvä bloggaus, ja aiheellinen pohdinta " Ajattelin taas lukiessani, että miten ihmeessä eurooppalaiset ovat voineet noin vain mennä muihin maanosiin ja viedä sinne omia tapojaan ja uskomuksiaan, kuten kristinuskoa, kuvitellen edustavansa edistystä ja sivistystä. Ja vain satakunta vuotta sitten."

    Tätä on ollut myynnissä, mutta en erityisemmin lämpene näille eurooppalainen Afrikassa -genren kirjoille, joita on joitain muitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Afrikka-kirjoista tämä on ollut suosittu. Lukemani kirja oli 11. painoksesta. Blixen oli hyvä kirjailija, joten kyllä tämän pystyi hyvin lukemaan,

      Poista
  2. Juu, sellaisia me eurooppalaiset olemme, emme sen huonompia kuin muutkaan.

    Tunnen tämän jutun vain elokuvana, Talvisia tarinoita joskus kauan sitten lueskelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuva kertoo Blixenistä Afrikassa, mutta tässä kirjassa ei käsitellä hänen ihmissuhteitaan samalla tavalla kuin elokuvassa. Esimerkiksi miehensä Blixen mainitsee vain kerran yhdessä lauseessa.

      Poista
  3. Tämä kirja on keikkunut jo iäisyyden lukulistallani. Kerran jo lainasin sen kirjastostakin, mutta palautin lukemattomana, koska en entinyt (eli koko ajan jokin muu kirja kiilasi edelle) lukea sitä. Tämä kyllä kiinnostaa eli pysyy lukulistalla edelleen.

    Täytyy tosiaan muistaa lukea kirja aikakontekstissaan. Sata vuotta on näennäisen lyhyt aika, mutta kehityksessä silti kovin pitkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eurooppalaisena Afrikassa kannattaa minusta lukea, mutta ehdottomasti muistaen kirjoitusajankohta.

      Poista
  4. Luin juuri Kongoon sijoittuvan Barbara Kingsolverin Myrkkypuun siemenen ja ihastuin siihen paljon. Se käsittelee valkoisen lähetyssaarnaajaaperheen kokemuksia Afrikassa. Tämä teos taitaakin päätyä lukulistalleni heti, sillä kiinnostus Afrikkaan heräsi. Sitä paitsi tämä Eurooppalaisena Afrikassakin on katsottu sen verran merkittäväksi, että on näemmä tuolla 1001-listallakin. Kiitos siis vinkistä!

    VastaaPoista
  5. Minä olen myös lukenut Myrkkypuun siemenen ja kirjoittanutkin siitä. Eurooppalaisena Afrikassa on paljon tunnetumpi teos. Kiva, että sain lisätyksi mielenkiintoasi!

    VastaaPoista
  6. "Ajattelin taas lukiessani, että miten ihmeessä eurooppalaiset ovat voineet noin vain mennä muihin maanosiin ja viedä sinne omia tapojaan ja uskomuksiaan, kuten kristinuskoa, kuvitellen edustavansa edistystä ja sivistystä. Ja vain satakunta vuotta sitten." Samaa mieltä Joken kanssa, hyvä huomio!

    Toisaalta itse ajattelen, että edelleenhän tätä tapahtuu aivan jatkuvasti. Ehkäpä nykyään ei vain tunnu siltä, koska länsimaalaiset aatteet ovat muuttunut sekulaarisimmiksi, uskonto ei ole enää se "eurooppalainen vientituote". Sen sijaan muita länsimaisia arvoja kaupataan ja viedään edelleen kaikkialle: demokratiaa, tuottavuutta, materialismia, kapitalismia... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Enää tuputtaminen ei taida kyllä globalisaation myötä olla yhtä väkivaltaista tai yhtä räikeästi toisten kulttuureja halveksuvaa. Mutta kyllä nykylänsimaalainen herkästi ajattelee oman elämäntapansa olevan se "normaali" ja "parempi" - vieraista kulttuureista voidaan sitten poimia kätevästi ne itseä miellyttävät asiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan samaa mieltä länsimaisten aatteiden jatkuvasta tuputtamisesta. Mainitsin tekstissäni uskonnon esimerkkinä, koska se oli ennen aina niin vahvasti mukana.

      Poista
  7. Olen lukenut huonosti Blixenin kirjoja. Tänä kesänä olen ostanut useamman kirja ja ihmetellyt, että montako minulta voi vielä puuttua siis suomeksi. Mielenkiintoinen teksti.

    VastaaPoista
  8. Ulla, kiitos kommentista!
    Olen lukenut Blixeniltä vain joitakin novelleja ennen tätä kirjaa.

    VastaaPoista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.