Jussi Seppänen: Kymmenottelu

Jussi Seppäsen Kymmenottelun luvut on nimetty yleisurheilun kymmenottelun mukaan ja seuraavat toisiaan ottelujärjestyksessä. Kirja ei kuitenkaan kerro kymmenottelusta, vaan lyhyet luvut ovat tuokiokuvia ihmiselämästä. Toki muutama urheilija mainitaan ihan nimeltä.

En tiedä, millä nimellä kuvaisin näitä kertomuksia. Novelleja? Pakinoita? Jotkut ovat hauskoja, jotkut surkuhupaisia ja jotkut absurdeja. Pidin Seiväshypystä, jossa portaita väärään suuntaan (ylöspäin) lakaiseva siivooja saa hänet junasta nähneen miehen uskomaan, että voi omalla tahdollaan ohittaa fysiikan lait. Mies päätyy kiipeämään kauppakeskus Sellon valomainoksia pitkin kaiken yläpuolelle.

Kaikki lajit eivät ole yhtä hauskoja. Keihäänheiton alamääreenä on Kuusi kertomusta kivusta. Keihäänheitto tekee kipeää, ja niin tekevät avioero ja vanhempien kuolemakin. 1500 metriä voi viedä hengen, mutta seitsemänkymppiset miehethän ovat jo lähellä elämän loppusuoraa.

Aika erikoinen kirja. Luin sen hyvin nopeasti, mieheltäni kirja jäi kesken. Mari A piti Kymmenottelua piristävän erilaisena. Hennasta kirja oli tiivis ja kaunis kokonaisuus täynnä yllätyksiä. Kymmenottelu oli HS:n esikoiskirjapalkinnon ehdokkaanakin.

Luvun Kuulantyöntö eli Kuusi tarinaa rumuudesta  kolmas työntö Löppöne päättyy näin:

”Löppöne kuoli sittemmin. Se jäi junan alle Kauhavalla ennen kuin ehti täyttää 35 vuotta. Me pidetään vuosittain gaala, jossa jaetaan Löppöne-kiertopalkintoa vuoden eniten vaivaa vaatineesta vittuilusta. Ja vaikka Karvonen kerran sai minut kuntotarkastuspaperit väärentämällä perumaan talokaupat, säilyy Löppösen mulkkujuttu sarjassa ylittämättömänä saavutuksena.”

Jussi Seppänen: Kymmenottelu

WSOY 2015, 171 s.

Sain kirjan kustantajalta. Kiitos!