”Hän saattoi nähdä itsensä istumassa kivirappusilla kirsikoita syömässä ja katsomassa kuinka joku mies nousi rappusia paketti sylissä. Hän ei ole koskaan nähnyt niitä portaita, eikä sitä miestä, mutta hetken ne tuntuvat osalta hänen toista elämäänsä, elämää joka on yhtä pitkä ja monimutkainen ja outo ja ikävä kuin tämäkin.”
Alice
Munro on sijoittanut novelliensa tapahtumat kanadalaiseen pikkukaupunkiin
nimeltä Carstairs. Aikaskaala on pitkä, 1850-luvulta nykyaikaan. Aluksi
Carstairs oli tuskin olemassa, jonkin aikaa se kukoisti pianotehtaan ympärillä
ja lopulta tehdas meni konkurssiin. Tehtaan omistajasuvun jäseniä on
novelleissa suuremmissa ja pienemmissä rooleissa.
Carstairsin
kaupunki on kuitenkin vain sivuosassa. Munron novellit kertovat naisista, elämästä ja
naisten tekemistä ratkaisuista. Tämän kokoelman naiset kaipaavat usein omasta
elämästään toiseen, vaihtoehtoiseen elämään. Tai ainakin ajattelevat sitä,
kuten alun lainauksen Maureen, joka on niminovellin Julkisia salaisuuksia päähenkilö.
Munron
teksti on kaunista ja kevyttä. Hänen novellinsa saattaa näyttää onnellisen
elämän kuvaukselta, mutta aina on jotain, jotain salaista, jotain yllättävää,
joskus jotain pahaa. Ensimmäisessä novellissa Tuulentupia korostuu edellä mainitsemani kaipaus, kun
kirjastonhoitaja Louisa ei tapaa koskaan miestä, jonka kanssa oli
kirjeenvaihdossa ensimmäisen maailmansodan aikana. Tuulentupia onkin suosikkini näistä kertomuksista.
Novellit
puhuvat elämästä niin vahvasti, että en pystynyt lukemaan niitä pitämättä
taukoa jokaisen jälkeen. Kertomukset jäivät askarruttamaan mieltä pitkäksi
aikaa.
Tekstistä
voisi poimia useita painavia lauseita, mutta kirjoitan tähän yhden, joka sai
minut hymyilemään:
”Sillä mitä muuta miehen kanssa eläminen oli jos ei hänen hulluudessaan elämistä?”
Alice
Munro: Julkisia salaisuuksia
Suomentanut
Kristiina Rikman
Tammen
Keltainen kirjasto 2013, 327 s. (ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 1995)
Englanninkielinen
alkuteos Open secrets 1994
Munro! Ah! Hänen novelleissaan on jotain taianomaista, juuri siitä arjesta kumpuavaa, mutta merkityksiä täynnä olevaa asiaa, ajasta ja paikasta riippumatta.
VastaaPoistaNiin on! Mitä enemmän luen Munroa sitä enemmän pidän.
PoistaMitenkähän sitä oppisi tähän Munroon, ehkä tämä voisi olla sellainen?
VastaaPoistaOlen lukenut kolme Munron kirjaa, ja tästä pidin eniten. Kokeilepa.
Poista