”Vanhempani puhuivat minulle saksaa, mistä minun ei pitänyt ymmärtää mitään. Meille lapsille ja kaikille sukulaisille ja ystävillemme he puhuivat espanjaa. Se oli varsinainen kanssakäymisen kieli; tosin se oli vanhanaikaista espanjaa, jota olen sitten myöhemminkin kuullut ja jonka taitoa en ole koskaan menettänyt. Ne maalaistytöt, joita meillä oli kotona, osasivat ainoastaan bulgariaa, ja ilmeisesti olen oppinut sitä pääasiassa heidän kanssaan.”
Pelastunut kieli on Elias Canettin omaelämäkerrallisen
trilogian ensimmäinen osa. Se kattaa vuodet 1905-1921 eli lapsuuden
16-vuotiaaksi saakka. Noiden vuosien aikana Canetti asui kuusi vuotta
Bulgariassa, kaksi vuotta Englannissa, kolme vuotta Wienissä ja viisi vuotta
Sveitsissä, Zürichissä. Kun ottaa huomioon vaihtuvat asuinpaikat ja alun
lainauksessa kuvatut perheessä käytetyt kielet, niin ei ole mikään ihme, että
kielet ovat Canettin kiinnostuksen kohteita hänen muussakin tuotannossaan.
Kirjansa hän kirjoitti saksaksi.
Elias
Canetti oli varakkaan juutalaisperheen poika. He kuuluivat spanjoleihin eli
satoja vuosia aikaisemmin Espanjasta karkoitettuihin juutalaisiin. Kieli oli
kuitenkin säilynyt.
Canettin
isä kuoli yllättäen, kun poika oli vasta 8-vuotias. Hän oli ollut isän poika.
Suhde äitiin oli etäinen. Isän kuoltua äitisuhde muuttui tiiviimmäksi, mutta
pysyi vaikeana. Jo isä oli herättänyt pojan kiinnostuksen kirjoihin ja
kulttuuria arvostanut äiti kasvatti pojasta kriittisen, mutta eläytyvän
lukijan. Äidin kasvatusmenetelmät olivat nykyajasta katsottuna joskus outoja,
esimerkiksi tapa, jolla hän opetti pojalleen saksaa. Se oli varsinainen
muutaman kuukauden mittainen pikakurssi.
Canetti
kirjoittaa aidosti lapsen mielenliikkeistä. Tuntemukset ovat ristiriitaisia,
eivätkä aina auvoisia edes pienellä lapsella. Aikakausi on sotaisa, siihenhän
sisältyy ensimmäinen maailmansota. Vaikka Canettin perhe on etuoikeutettu, niin
ympäröivän maailman kuohunta tuntuu taustalla. Juuri
sodan vuoksi perhe muutti Zürichiin. Kirja keskittyy kuitenkin Canettin sukuun, hänen suhteeseensa äitiin ja
kasvamiseen kirjailija-alkioksi. Kun hyvä kirjailija,
jolla on niin erikoinen tausta kuin Canettilla, tekee omaelämäkerran, syntyy erinomaista
kirjallisuutta.
Jokken kirjanurkassa on kirjoitus
koko trilogiasta, jonka seuraavat osat ovat Soihtu korvassa ja Silmäpeli.
Elias Canetti: Pelastunut kieli
Suomentanut Kyllikki Villa
Tammen Keltainen kirjasto 1984, 360 s.
Saksankielinen alkuteos Die gerettete Zunge.
Geschichte einer Jugend 1977
Tämä osa oli minusta erinomainen, toinen osa kohtuullinen, ja kolmannesta en kyllä enää pitänyt.
VastaaPoistaEn ole lukenut noita kahta muuta osaa. Luin postauksesi, kun olin kirjoittanut omani, ja ilmeisesti ainakaan kolmatta osaa ei kannata lukea.
PoistaOlen ajatellut lähestyväni tätä kirjaa vielä jonain päivänä. Tunnen jotain pakokauhua Canettia kohtaan. Luulen jopa omistavani tämän kirjan.
VastaaPoistaTätä kirjaa ei kannata pelätä. Se on varmaan helpoiten lähestyttävää Canettia.
Poista