Salman Rushdie: Keskiyön lapset

Keskiyön lapset ilmestyi vuonna 1981 ja voitti Bookerin palkinnon. Vuonna 1993 se valittiin parhaaksi Bookerin saaneeksi kirjaksi (Booker of Bookers) ja vuonna 2008 uudelleen (The Best of the Booker). Valinnat tehtiin Booker-palkinnon 25- ja 40-vuotisjuhlien kunniaksi. Näin palkitulta kirjalta voi odottaa paljon.

”Itse asiassa kaikkialla uudessa Intiassa, tuossa meidän jokaisen yhteisessä unelmassa, syntyi lapsia, jotka olivat vain osaksi vanhempiensa jälkeläisiä – keskiyön lapset olivat myös ajankohdan lapsia: historian siittämiä, nähkääs. Sellaista saattaa sattua. Etenkin maassa joka itsessään on eräänlainen uni.”

Keskiyön lapset on Saleem Sinain ja itsenäisen Intian tarina. Saleem syntyi 15. elokuuta 1947 keskiyöllä eli täsmälleen samaan aikaan kuin Intia itsenäistyi. Kirja päättyy Saleemin täyttäessä 31 vuotta, mutta aikaskaala on pitempi, koska kertomus alkaa Saleemin isoisästä.

Saleemin ja hänen sukunsa tarina kietoutuu Intian historiaan. Tunnistin Nehrun, Mahatma Gandhin murhan, Pakistanin jaon. Paljon jäi huomaamatta. Intian historia ei ole vahvuuteni, eikä taida olla Suomessa yleensäkään. Kun tultiin 1970-luvulle ja Indira Gandhiin, oli jo tutumpaa. Rushdie arvostelee rajusti Indira Gandhia, ”Leskeä, jolla oli kaksivärinen tukka”.

Keskiyön lapset ei ole kuitenkaan historiakirja. Sen tyylilaji on maaginen realismi. Kaikenlaista selittämätöntä tapahtuu. Saleem Sinailla on eräs taianomainen kyky ja niin on muillakin keskiyön lapsilla eli lapsilla, jotka ovat syntyneet tunnin sisällä itsenäistymisestä. Kunkin kyky on omanlaisensa. Saleemin suku on laaja, isovanhemmat, vanhemmat, enoja, tätejä. On palvelijoita, ystäviä, tuttavia, satunnaisia tapaamisia, toisiinsa kytkeytyviä tarinoita. Paljon henkilöitä, nimiä ja tapahtumia lukijan muistettavaksi.

Intian historian lisäksi olisi hyvä tuntea myyttejä ja kulttuuria sekä hindulaisuutta. Saleemilla on huomiota herättävän suuri nenä, joka tuo mieleen norsujumala Ganeshin, vaikka hän on islaminuskoinen. Saleemin katkera vihollinen on Šiva ja hänen poikansa äiti on Parvati-noita, molemmat keskiyön lapsia. Šiva-jumalan tiesin ennestään, mutta myös Parvati on jumalatar hindulaisuudessa. Googlailin ahkerasti, mutta epäilenpä, että tältä alueelta jäi suurin osa ymmärtämättä.

Kun olin lukenut kirjaa parikymmentä sivua, eteeni oli tullut jo useita virkkeitä, joiden sisältöä pysähdyin miettimään. Hyvän kirjan merkki: yllättäviä näkökulmia, uusia ajatuksia. Keskiyön lapset ei ole kevyttä luettavaa. Se on runsas ja rönsyilevä, vaativa, mutta ehdottomasti palkitseva.

Salman Rushdie: Keskiyön lapset

Suomentanut Arto Häilä

WSOY 2010, 6. painos, 576 s. (1. painos 1982)

Englanninkielinen alkuteos Midnight’s Children 1981

*****

Keskiyön lapsista on tehty samanniminen elokuva vuonna 2012, joten saan yhden haastepisteen Oksan hyllyltä -blogin elokuvahaasteeseen Seitsemännen taiteen tarinat. Elokuvan on ohjannut Deepa Mehta ja käsikirjoituksen ovat tehneet Rushdie ja Mehta yhdessä. En ole nähnyt elokuvaa. IMDb:ssä se on saanut huonon arvosanan 6,1/10. Luin muutaman arvion ja ne olivat aika sekalaisia, mutta vaikuttaa siltä, että elokuva yrittää seurata kirjaa liian tarkasti ja maagisuus on kuitenkin samalla kadonnut.