”Lääkärin ilme on nyt tyyni, kohtaloonsa alistuneen miehen naamio. Hän ei voi nähdä sen taakse, mutta hän ymmärtää. Myös lääkäri on valmis mihin tahansa unelmansa tähden. He eivät voi mitään unelmilleen. Niitä ei voi päättää, ne vain tulevat, ilmestyvät kuin pilvet taivaalle. Ja kun hän katsoo lääkäriä silmiin, hän näkee että myös tämän silmissä leiskuu epätoivo ja kärsimys, menetyksen pelko.”
Kolmen ihmisen elämät lomittuvat toisiinsa sen
jälkeen kun neljäs tekee itsemurhan. Roosa on Kuopiosta Helsinkiin miehen
perässä muuttanut kirjallisuuden opiskelija, jonka opinnot ovat venähtäneet.
Tapio on entinen huippukoripalloilija, joka ei tiedä, mitä tekisi urheilu-uran
päätyttyä. Aki haluaa maailmanennätyksen penkkipunnerruksessa. Itsemurhan tekee
kohtuullista kuuluisuutta saavuttanut kirjailija Ville Siikala, Tapion
lapsuudenystävä.
Roosalla, Tapiolla ja Akilla on tai on ollut
unelmia. Niiden saavuttaminen ei vain aina tuo onnea, vaan saattaa olla jopa
vaarallista.
Unelmateemasta huolimatta Unelmansieppaaja ei ollut minun kirjani. Luin sen loppuun, kun
olin aloittanut ja koska se oli nopealukuinen. Koripallo ja varsinkaan
voimanosto eivät ole kiinnostuksen kohteitani. Penkkipunnertaja Akin
samastuminen hirviö Hulkiin oli kyllä minunkin ymmärrettävissäni. Aina vain
kirjoissa on väärään aikaan raskaaksi tulevia naisia, tässä useita. Isien ja
poikien välisiä ristiriitoja, niitäkin. Väärään kohteeseen rakastumista. Ehkä Unelmansieppaajassa oli jo liikaa
kaikenlaista vetämässä eri suuntiin.
Lauseiden eräänlainen ehdottomuus ei tehnyt
lukemisesta hidasta, mutta jonkin verran rasittavaa. Se mistä pidin, oli henkilöiden
tunteiden näkyminen silmistä, esimerkiksi alun lainauksen tavoin. Sehän on totta,
että silmät paljastavat salattuja asioita. Kun Roosa huomaa kirjailija Siikalan
hetkeä ennen tämän itsemurhaa, hän näkee tämän silmissä ”jotain muutakin kuin
surua”. ”Jotain levollista.”
Muut bloggaajat ovat pitäneet Unelmansieppaajasta. Laitan tähän linkin
Lumiomenan arvioon.
Pasi
Pekkola: Unelmansieppaaja
Otava,
Seven-pokkari 2015, 343 s. (ilmestynyt ensimmäisen kerran 2013)
Kannen
suunnittelu Tiia Javanainen
Sain
kirjan kustantajalta. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.