sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Valeria Luiselli: La historia de mis dientes


La historia de mis dientes (hampaideni tarina) on meksikolaisen Valeria Luisellin kehuttu ja palkittu romaani. Hampaat ovat Gustavo Sánchez Sánchezin, joka esittelee itsensä sanomalla olevansa maailman paras huutokauppameklari. Hänen lempinimensä on Carretera (maantie). Hänen sukupuussaan on sellaisia henkilöitä kuin Fredo Sánchez Dostoievski, Ludvig Sánchez Wittgenstein ja Juan Pablo Sánchez Sartre.

Carreteran omat hampaat kasvoivat suuhun vinksin vonksin. Hänen elämänsä vaiheet muuttuvat sen mukaan, mitkä hampaat hänellä on suussaan (tai kädessään). Silmiä kutsutaan sielun peiliksi, mutta tässä kirjassa niiden tilalla ovat hampaat.

Tekstissä on paljon viittauksia kirjailijoihin ja filosofeihin. Minulle paraabeli, hyperbeli ja ellipsi ovat aina olleet kartioleikkauksia, mutta tässä paraboloidinen, hyperbolinen ja elliptinen ovat filosofisia käsitteitä. Niiden jatkeeksi liitetään vielä neljäs termi eli allegorinen. Carreteran kehittämä allegorinen huutokauppatyyli perustuu tarinaan, joka myydään, eikä tavaraan. Tuossa lienee yksi kirjan keskeisiä ajatuksia.

La historia de mis dientes on siis filosofinen teos. Se on paikoittain hauska ja tyyliltään se on absurdi. Viittaus Daniil Harmsiinkin löytyy. Kun Carreteralle tapahtuu aina vain hullumpia sattumuksia ja hänen omat juttunsa muuttuvat oudommiksi ja oudommiksi, niin mieleen tulee, että onko tämä kaikki oikeasti syvällistä vai huiputetaanko lukijaa. En osannut päättää.

Aivan omaan lukumakuuni tämä ei kuitenkaan iskenyt. Innostuneemman postauksen löytää blogista Reader, why did I marry him, jossa Omppu on lukenut englanninkielisen käännöksen. Ompun kirjoituksesta havaitsin kummallisen asian: englanninkielisessä versiossa romaanin luvut, joita kutsutaan kirjoiksi (libros), ovat eri järjestyksessä kuin alkuperäisessä ja niitä on yksi enemmän (???). 

Valeria Luiselli: La historia de mis dientes
Sexto Piso España 2014, 157 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 2013

4 kommenttia:

  1. Minulle taas hyperbelistä ja ellipsistä tulee mieleen runojen tulkinta, josta meillä oli koulussa. :D Outoa, että lukuja on vieläpä yksi enemmän... Vähän kuin Harry Potter ja feeniksin kilta, jonka suomennos on 1050 sivua ja alkuperäinen taitaa olla n. 800-sivuinen. Herää kysymys, mitä suomentaja on keksinyt lisää tarinaan... :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tässä kirjassa laajennetaan juuri noita kirjallisuuden tulkinnan käsitteitä. Minulle vain matematiikka on tutumpaa.
      Luettuani Ompun bloggauksen haluaisin nähdä tuon englanninkielisen laitoksen.

      Poista
  2. Kummallista tuo lopussa mainitsemasi juttu lukujen järjestyksestä. Tähän liittyi jotain yhteistyökirjoittamista, voisikohan syy löytyä siitä?

    Harmillista, ettet oikein innostunut. Minä kyllä olin tästä suht innoissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä yhtään, mistä tuossa lukujen erilaisuudessa on kysymys. Pienellä netin selailulla ei selvinnyt.

      Minä taidan olla vähän perinteisemmän kirjallisuuden ystävä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.